Järistyksen jälkijärkytys

Manauksessa on kolme sanomalehteä, A Critica, Diario do Amazonas ja Em Tempo. Tänään jokaisen lehden etusivun uutinen oli Karibian maanjäristys. Se ei ole mikään ihme, media on yleensäkin kiinnostunut onnettomuuksista ja murheista.

Järkytyin kun syvennyin Diarion sisäsivujen järistysuutisiin. Lehdessä oli kuva kodistamme jonka portilla parveili kaikki talomme kodinhoitajat, keittäjät ja siivoojat. Farol da Ponta Negran - kotitalomme - kuudennen kerroksen keittäjää ja kymmenennen kerroksen siivoojaa haastateltiin tapahtuneesta. Molemmat olivat hyvin järkyttyneitä, kuudennen kerroksen keittäjä muisti järistyksen olleen jo toinen hänen elämänsä aikana.

Jos kahdeksannen kerroksen rouva ei olisi katsonut uuvuttavan typerää brasilialaista Naisten Kanavan televisio-ohjelmaa kauneusleikkauksista, hän ei olisi nukahtanut vaan olisi huomannut maanjäristyksen. Ja kun hän olisi huomannut maanjäristyksen, hän olisi mennyt parvekkeelle ja huomannut alhaalla portilla parveilevat ihmiset ja mennyt mukaan parveilemaan. Ja luultavasti antanut lehteen haastattelun. Esimerkiksi: "Olen suomalainen. Asun täällä ja pidän kaupungista. Minua ei pelota." Näin olisi kahdeksannen kerroksen rouva todennut medialle jollei olisi nukkunut soffalla koko järistyksen ajan.

Tämän vuoksi olen järkyttynyt etteivät talomme vartijat evakuoineet rakennusta. Menetin mahdollisuuteni olla Kaunis ja Rohkea, saada kuuluisuutta ja olla aito the Survivor.

Josiella uusi panta

Ilkka kertoi tänään:
Antti rikkoi Josien vanhan pannan, ja osti tilalle liian ison (vaikka olikin Citymarketin pienin panta). Sellaisen josta Josien pää mahtui sujuvasti ulos, niin että kesken pupunmetsästyksen jäi pelkkä remmi käteen. Joten nyt se sai uuden.

Josie ja sen uusi panta linkin kuvissa.

Kaikkia tietenkin kiinnostaa pupun kohtalo kun jäniskoira oli vapaana. Pupu pääsi karkuun hyvin helposti.... Josie jähmettyy paikalleen hämmentyneenä aina kun panta luiskahtaa pään - sen kovin pienen ja litteäotsaisen pään - yli. Josiella ei koskaan ole mitään mahdollisuuksia. Puput voittavat aina.

Maanjäristys

Jotkut ovat tapahtumien keskipisteessä ja kaikenlaisessä hässäkässä mukana. En minä. Kaikki muut.

Eilen Martinique-saaren lähellä Karibialla oli 7.4 Richterin maanjäristys. Järistys tuntui laajalla alueella, Kalifornian eteläosissa ja Venezuelassakin. Ja Manauksessa mitattiin 3 Richterin järistys. Se on tavatonta, Manaus ei ole järistysalueita. Joitain ikkunoita oli mennyt rikki ja puita kaatunut - tuhot eivät poikkea tavallisesta trooppisesta sadekuurosta.

Mutta tavallisen trooppisen kuuron aikana ei evaukuoida ihmisiä rakennuksista. Nyt evakuoitiin 20 rakennusta, joista yksi oli Mikon tehdas. Kaikki menivät pihalle ja ihmettelivät mitä on tapahtunut ja mitä pitää tehdä. Järistyksen aikaan Mikko istui neuvottelussa ja tunsi ikäänkuin hetkellistä huimausta. Se oli se järistys Manauksessa.

Evakuointitilanteen rauhoituttua Mikko soitti minulle ja kysyi olenko päässyt jo sisälle. Olin aika tokkurassa koska Mikko herätti minut kesken Canal Mulher-ohjelman (Naisten kanava) jossa oli esitetty tyytymättömiä naisia ennen ja tyytyväisiä naisia jälkeen kauneusleikkausten. Olin menettänyt sekä kauneusleikkaukset että maanjäristyksen.

Sellaista se on kun ei ole valppaana.

Joulu on tuossa tuokiossa

Lasten ollessa pieniä haimme joskus Somerniemeltä joulukuusen. Talvisessa metsässä valikoimme puun jonka saatoimme käsisahalla ja kirveellä kaataa ja tuoda auton katolla kotiin. Tai ostimme Partiolaisten joulukuusen Espoon markettien parkkipaikalta.

Amerikassa kuusenhaku oli järjestettyä ohjelmaa. Ajoimme joulukuusifarmille, kiersimme hevosen vetämissä heinäkärryissä riviin istutettujen kuusten välissä kunnes näimme yksilön jonka saimme itse kaataa. Puu nostettiin kärryihin, paketoitiin siististi, laitettiin auton katolle sillä aikaa kun nautimme lämmintä omenasiideriä ja pikkuleipiä ja ostimme kuusenhavukransseja kodin ulko-oveen laitettavaksi.

Amazonilla ei ole joulukuusifarmeja, ei luonnonkuusia eikä edes tuotettuja havupuita, mutta marketit myyvät muovikuusia. Vieraillessani Mikon työpaikalla iskin silmäni sisääntuloaulan vitivalkoiseen muovikuuseen - lähes kokonaan peitetty punaisin palloin ja punaiset vilkkuvat jouluvalot kiertävät kuusta, latvassa lempeän näköinen enkeli. Kuusi koristettiin heti marraskuun alussa.

Viikonloppuna kiersimme marketit ja keskustassa hallin ympärillä olevat halpakaupat. Joulukoristeita, palloja, kransseja, vilkkuvia valoja, muovisia joulupukkeja, itseni kokoisia puhallettavia rantapallotyyppisiä käsiä heiluttavia joulupukkeja, tikkaissa kiipeäviä joulupukkeja, narussa roikkuvia joulupukkeja oli, puhumattakaan aidon kokoisista puhallettavista poroista ja lumiukoista ja mekaanisista joulupukeista, -muoreista ja tontuista jotka toistivat ho-ho-ho. En halunnut rantapallopukkeja tai -poroja, halusin valkoisen muovikuusen jonka täyttäisin punaisilla palloilla ja punaisilla vilkkuvilla jouluvaloilla.

Olen nyt kiertänyt kaikki keksimäni Manauksen kaupat joissa saatettaisiin myydä muovikuusia, mutta kaikki ovat vihreitä. Seimiä on kaupoissa eri kokoisia, mutta minulla on Lauttasaaren varastossa hyvä seimi enkä tarvitse toista. Valkoista muovikuusta minulla ei ole ennestään.

Pizzerian miestarjoilijat ovat vahvasti intiaanipiirteisiä - vinot silmät, korkeat poskipäät, tumma iho, tuikean hymytön ilme. Ja tonttulakki päässä. En tiedä miksi olen mielessäni ominut tontut ja tonttukulttuurin Pohjoismaihin, etenkin Suomeen. Tonttulakkiset intiaanit pizzeriassa jonka takaseinällä on valtava taulutelevisio jossa pauhaa karnevaalihenkiset brasilialaiset musiikkivideot. Parasta forroa ja boi bumbaa. Ahdasmielinen ja vieraisiin kulttuureihin sopeutumaton kun olen, joulurauha ei tule ensimmäisenä mieleen.

Sadeaamu

Verhoista huolimatta herään valoisuuteen aamulla heti kuuden jälkeen. Tänään tarvittiin herätyskelloa. Oli hämärää.

Hämäryys on niin poikkeuksellista että piti tarkistaa televisiosta oikea aika. Auringonpaisteen sijaan puoli seitsemältä aamulla satoi vettä ja taivas oli marraskuisen harmaa – ei Manauksen vaan suomalaisen marraskuun. Suomalaiseen tapaan rupesimme heti marisemaan säästä.

- ”Sade tulee iltapäivällä tai yöllä, miksi nyt sataa”,

- ”Miksi ei sada kunnolla vaan tihuttaa masentavasti?”

Manaus edustaa päiväntasaajan ilmastoa tyypillisimmillään tai tylsimmillään. Manauksen lämpötilan kuukausikeskiarvot ovat vakaat – vuorokauden minimi 24C ja maksimi 31-33C, ympäri vuoden. Kylmimmän ja kuumimman kuukauden keskilämpötiloissa on kahden asteen ero. Vakuutan että tuota eroa ei huomaa. Huippukuumia päiviä ei ole koskaan eikä ikinä ole viileätä.

Sade tuo mielenkiintoa. Kesä-, heinä-, elo- ja syyskuussa sateisia päiviä on keskimäärin alle kymmenen kuukaudessa, kun taas tammi-, helmi- ja maaliskuussa sadepäiviä on kaksikymmentä. Tämä on oikeasti mielenkiintoista, Manaushan on keskellä sademetsää. Sademetsässä sataa itse asiassa varsin harvoin!

Josie pentuna

Skannasimme Ilkan pyynnöstä valokuvia Josiesta pentuna. Kuvat löytyvät osoitteesta http://picasaweb.google.com/Kaukoranta/. /M

Hevosjuttu kuvina

Ratsastaja

Hevostäti