Kotona Manauksessa

Voi luoja kun oli eilen väsynyt. Nukuin koneessa melkein koko ajan, mutta silti olin täysin uupunut kotiin tullessa. Otin Manauksen kentältä hienon taksin, sellaisen ei-ihan-virallisen, ja kuski ehti kymmenen minuutin matkalla vielä puuttua puhumani portugalin kielioppivirheisiin ja sanojen painotuksiin. Kun vaivoin sain muistettua talomme nimenkään.

Vartija portilla oli huikean iloinen Dona Karinan saapuessa. Sitä vilkutusta ja huudahtelua! Yritin nyt edes hymyillä aurinkoisesti vastaan. Sanoin "Boa tarde" - iltapäivää - vaikka olikin vasta aamupäivä. Ajantaju petti, mielestäni oli yö, vaikka aurinko paistoi.

Raahauduin kuumaan ummehtuneeseen kotiin, ikkunat ja parveke auki ja sen jälkeen kiinni ja ilmastointia päälle. Jääkaappi on ihan tyhjä. Pakko mennä kauppaan.

Menin ostariin ja söin siellä, laahauduin Carrefour'iin ruokaostoksille, muttei tehnyt mitään mieli. Muuta kuin nukkua. Kello oli kolme iltapäivällä.

Tiesin että olisi parasta mennä ulos reippaalle kävelylle ja sen jälkeen kuntosaliin, mutta jalat ei tuntuneet kantavan. Join tuoremehua ja katsoin telkkaria, mutta seitsemältä menin nukkumaan. Väsytti niin että teki kipeää.

Aamulla heräsin virkeänä. Valmiina hammaslääkärin hoitoon kello 9.

Pyykinpesua

Eilen minä ratsastin uudella hevosella, Barulho - Meteli. Mikko taisteli Imagemin, minun normaalin hevoseni kanssa. Meillä oli opettajakin, Sao Paulosta tullut nainen, joka hermostutti Mikkoa kovasti. Minä tunnun aina tarvitsevan sen hyvännäköisen opettajan, Nickin apua. Nick sai kesyttää Barulhon. Nick on oikein mukava.

No. Ratsastuksen jälkeen menimme kauppaan ratsastusvaatteissa. Kauppa on pienehkössä ostoskeskusessa jossa viikonloppuisin on aina ohjelmaa. Nyt bändi soitti ja ihmiset tanssivat, Ämyri-tunnelma. Me haisimme hevoselta ja ostimme munia, spaghettia ja tomaattikastiketta. Illallinen - tai yöpala koska kello oli jo yli kaksitoista.

Laitoin haisevat hevosvaatteet pyykkikoneeseen. Aamulla ripustin ne kuivumaan. Mikko pesaisi näköjään lompakkonsakin. Kuivumaan vaan.

Vaatteet ja rahat kuivuvat parhaiten pienellä talousparvekkeella ilmastointilaitteiden puhaltaman kuuman ja kuivan ilman vieressä

Näitä tapahtuu. Ei ole silti Ilkan voittanutta jonka farkuntaskuista löytyi kerran kolme koulusta lähetettyä, vanhempien allekirjoitusta odottavaa paperia, pari kouluvihkoa, useita kyniä, Shakespearen kirja Romeo ja Julia (koulun englannintuntia varten) ja viikkoa aiemmin ostettu, puoliksi syöty BigMac-ateria - hampurilainen, veltostuneet ranskalaiset ja ketsuppi.

Ostoksille!

En mennyt Kanadaan shoppailemaan. Mutta ei sille voi mitään että pakonomainen tarve ostaa jotain, mitä vaan, yllättää kun pääsee ostosparatiisiin. Ja Manaukseen verrattuna mikä hyvänsä paikka on ostosparatiisi, saati sitten Pohjois-Amerikka.

Olin yhtä riivattu Kanadan ostoskeskuksissa kuin Sao Paulon ihanuuksien ympäröimänä. Yhtäkkiä olisi pitänyt saada kesämekko tai ainakin kesäisiä toppeja ja t-paitoja. Tai edes sandaalit. Tai käsilaukku. Kesävaatteiden alennusmyynnit olivat kyllä ohi. Ei niitä kesähepeneitä enää ollut tarjolla.

Olin silti tyytyväinen ostoksiini. Sain tammikuusta asti etsimäni soffatyynyt, viisi suurta tyynyä. Ja vielä kaupasta joka myy muiden kauppojen ylijäämätavaraa, joten hintakin oli aivan mitätön. Tyynyt mahtuivat kätevästi Mikon kapsekkiin. Mikon vähäiset vaatteet sai tungettua minun tietokonelaukkuuni.

WalMartista sain vielä ostettua neljä teelusikkaa. Sellaisia ei ole Manauksessa. On vain hyvin pieniä espressolusikoita, suurehkoja jälkiruokalusikoita ja ruokalusikoita. Ihan tuli iloinen olo kun sain tehtyä tarpeellisia ja edullisia ostoksia.

Ei vain Brasiliassa

Brasiliassa lennot ovat aina myöhässä. Alle tunnin myöhästymistä ei lasketa. Mutta osataan sitä muuallakin.

Lensin tällä viikolla Suomesta Manaukseen, matkaan meni 51 tuntia. Lontoossa oli jotain häiriöitä joten BA:n kone tuli Helsinkiin tunnin myöhässä. Sen takia lähtö olisi myöhästynyt tunnin, mutta kun olimme menettäneet slottimme niin jouduimme odottamaan starttilupaa vielä 45 minuuttia. Poikkeuksellisesti pääsimme sentään laskeutumaan melkein heti Lontooseen saavuttua. Näytti jo siltä, että saattaisin sittenkin ehtiä São Paulon koneeseen kunnes jouduimme odottamaan puoli tuntia kun kenttähenkilökunta yritti saada matkustajaputkea toimimaan. Kippari kuulutti kuivalla brittihuumorilla "yleensä ongelmana on, että mistään ei löydy putken käyttäjää; onhan tämä ainakin vaihtelua". En ehtinyt siihen SP:n koneeseen vaan vasta seuraavaan, 24 tunnin päästä lähtevään. Lontoossa on kyllä aina mukava käydä; Oxford Streetillä ja Regent Streetillä tuntee olevansa oikeassa kaupungissa.

Matkustaminen vaan on tällaista. Eikä Lontoon välttäminen mitään auta; edellisen kerran lensin Pariisin kautta ja jouduin silloinkin yöpymään kaupungissa "koneen myöhäisen saapumisen" takia. Euroopan lentokentät ovat yksinkertaisesti liian ruuhkaiset. Samoin USAn. /M

Ylpeästi suomalainen

Katsoin aamulla laiskasti BBC-uutisia. Wal-Mart näkyy valtaavan Intian markkinatkin. Kiinassa yritetään saada olympialaiskrääsän piraattimyynti kuriin. Englannissa pohditaan miten ratkaista kesän tulvien aiheuttamat ongelmat. Suomessa selvitettiin saunomisen maailmanmestaruus. Alastomat miehet hikoilivat yhdessä löylyhuoneessa, uikkareihin sonnustautuneet naiset olivat ahtautuneet toiseen. Kasvot punaisina, hiki noroina valuen. Samassa yhteydessä muistettiin mainita myös muut suomalaisten vahvat lajit, vaimonkanto ja hyttysten tappo.

Ulkomailla asuessa sitä on niin ylpeä kun oman maan saavutuksista kerrotaan maailmalla. Mutta miksi ne niin usein esitetään loppukevennyksinä?

Sähköt takaisin

Ary sai jonkun pystyttämään kaksi kuusimetristä sähkötolppaa tuomaan sähkön taloonsa. Seuraavan kerran sähkövaras joutuu käyttämään tikapuita katkoessaan piuhoja ja on toivoa että joku sen huomaa. Nyt sähkö taas piisaa.

Lysti maksoi 200 euroa. Sähkövaras on edelleen ja tulee olemaankin vapaalla jalalla.

Sähkötkin viedään

"Minulla on täällä nyt tilanne...", soitti Ary, "sähköt on varastettu."

Niin voi käydä kun asuu vartioimattomalla alueella omakotitalossa. Aryn kodin sähköpiuhat oli katkaistu ja vedetty jonnekin muualle. On ikävää kun kotiin ei tule enää sähköä. Tämä oli jo toinen kerta vuoden sisään kun Aryn sähköt vietiin kokonaan. Ja kerran kävi ilmi että Ary maksoi oman sähkön lisäksi myös jonkun toisen sähköjä, joku oli vetänyt piuhat Aryn talosta edelleen omaan taloonsa. Ei sellainen ole sallittua. Köyhä saa varastaa sähköä, mutta se on tehtävä julkisesti, ei salaa, ja julkisesta sähkötolpasta. Ei sähköä sentään kenenkään kotoa saa viedä.

Ary on touhukas kaveri. Perjantaina Ary kertoi että pikeää viikonloppuna talonsa katon. Katto vuotaa ja joku Aryn kymmenestä veljestä oli neuvonut että piki on paras ratkaisu tässä tilanteessa. Talo on tasakattoinen eikä kunnolla katettu, koska jossain vaiheessa siihen on tulossa toinenkin kerros. Manaus nyt sattuu olemaan sademetsän keskellä, joka tarkoittaa että sadetta tulee paljon ja usein, joka taas tarkoittaa että huonosti katettu talo vuotaa. Mistäkö pikeä saadaan? Aryn veli antoi vinkin että pitää etsiä kaupungin tietyö, sellainen missä laitetaan uutta asfalttia katuun ja hakea piki sieltä. Tietyöläiset eivät tienaa huikeita, joten sivubusiness on ihan tarpeen. En olisi itse keksinyt tuota. Onneksi asumme kerrostalossa.

Saako Ary sähkönsä takaisin? Kerron heti kun saan kuulla loputkin tarinasta.

Sähkäkatkos

Mikko oli illallisella ja olin yksin kotona. Katselin telkkaria. Joskus yhdeksän maissa illalla sähköt katkesi. No, sitä sattuu ja varageneraattori räpsähti päälle. Suljin telkkarin, valot ja ilmastoinnit ja menin parvekkeelle katsomaan maailmaa. Näytti pimeältä. Katuvalot oli pois mutta joen vastarannalla näkyi jotain valoja ja kaikki naapurissa olevat kerrostalot oli valaistu.

Sitten talomme generaattori simahti ja talomme oli aivan pimeä. Talon eteen tuli poliiisauto vilkkuvine valoineen - olisiko ollut talossa asuvan kuvernäärin takia. Autoja tuli taloomme - yleensä äänettömästi sähkövoimalla liukuvat ovet oli nyt työnnettävä käsipelillä auki ja kiinni. Jokainen sisääntuleva ajaja valaistiin taskulampulla ettei vieraita hyökkäisi taloon. Vain meidän talo oli pimeä katuvalojen lisäksi. Tosin vastarantakin pimeni aivan mustaksi.

Varmaan terrori-isku roistomaista kuvernööriä vastaan! Talomme parvekkeet täyttyi uteilaista asukkaista. Vartijoita ja autonkuljettajia vilisi alhaalla taskulamppujen kanssa. Tropiikissa on pimeää yöllä.

Istuin leppoisasti parvekkeella, join teetä ja nautin lämpimänkosteasta ilmasta jota on helppo hengittää. Tähtiäkin näkyi.

Mikko tuli. Hissit ei toimi joten käveli reippaasti 10 kerrosta kännykän valossa. Vartijat saatteli ihmisiä pois, Mikko oikeastaan luuli että taloa evakuoidaan. Ne oli varmaan kuvernöörin perhe ja lähimmät sukulaiset jotka kiidätettiin jonnekin piiloon.

Pimeys oli mukavaa. Istuimme parvekkeella ja yritimme etsiä taivaalta sadunomaista Etelän Ristiä, tähti josta Mikko oli unelmoinut lapsena. Ei näkynyt ristinmuotoisia tähtiä. Suunnittelimme nukkuvamme riippumatoissa parvekkeella jos sähköä ei saada.

Valot syttyi 11.30, ilmastointi käynnistyi, elämä oli taas normaalin tylsää. Ennen sähkökatkosta talomme kentällä futista pelannut porukka jatkoi siitä mihin oli jäänyt. Kuvernöörin seikkailut ei ole meidän tiedossa.

Matkalla Suomeen

Blogikirjoittelu voi jaada pidemmallekin taulle, kun varsinainen kirjoittaja lahti Suomeen pitamaan huolta Piasta ylioppilaskirjoitusten ajaksi 25.3. asti.

Manauksesta ei niin vain poukata Eurooppaan. Lahdin eilen sunnuntaina iltapaivalla Manauksesta, lento oli reilun 3 tuntia, ehdin katsoa yhden Emma Thompsonin elokuvan matkalla ja syoda pahanmakuisen sampylan ennenkuin saavuin Sao Pauloon hieman ennen kello 22. Ajoin taksilla 15 minuutissa hotelliin ja odottelen huomisen iltalentoa Muncheniin Sao Paulossa. Hotelli on valittu siten etta ostoskeskus on vieressa etta olisi jotain tekemista. En tiedä... himoshoppaajallekin ostarissa maleksiminen aamukymmenestä iltaseitsemään voi ottaa koville...

Munchenissa taas odottelen 6 tuntia Helsingin konetta ja olen tiistaina klo 23 perilla Vantaalla. En viitsi laskea kuinka monta tuntia matka kestaa, kauan kuitenkin.

Sao Paulossa on kaunis ilma, lampoa on aamulla 23C, lampenee paivan mittaan. Sao Paulossa on nyt viela kesa ja kesa taalla on meidan mielesta kuten Suomessa, ehka hieman lampoisempi. Arvaamaton. Voi olla kylma tai kuuma.