Mikko jo meni avaamaan uuden blogiosoitteen, Tapahtuu Tamil Nadussa. Sen päivitystä ei vielä ole varsinaisesti aloitettu. Haluan vielä kirjoittaa pienen yhteenvedon Brasiliasta Ponta Negraan. Ehkä se onnistuu kun ainakin maantieteellinen etäisyys on liki puolet maapalloa!
Henkinen etäisyys ei vielä ole niin suuri. Kotiapulaiselle aloitan helposti puhumaan portugaliksi "...tem uma coisa..." ja menen sekaisin kielissä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste intia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste intia. Näytä kaikki tekstit
perjantai 14. marraskuuta 2008
lauantai 11. lokakuuta 2008
Brasilian viidakosta Intian nimiviidakkoon
Brasilian viidakosta Intian nimiviidakkoon
Manauksessa meillä on tuotannonsuunnittelija, jonka nimi on Socorro (lausutaan ”sokohho”, tarkoittaa ”helpotus”). Tai niin kaikki häntä kutsuvat. Ihmettelin pitkään kuka ihme oli Maria Nunes, jolta sain joskus sähköposteja. Lopulta selvisi, että Socorro ja Maria ovatkin sama henkilö. Mutta kun Maria on Brasialian yleisin etunimi ja Nunes eräs yleisimpiä sukunimiä, hän kutsuu itseään sekaannusten välttämiseksi(?) Socorroksi.
Vaikka Brasilia on sääntöjen ja lakien luvattu maa, nimikäytäntö on varsin vapaa. Etunimiksi voi antaa mitä tahansa, kuten blogissa aikaisemmin kerrottu Kimi Raikkonen Maciel de Menezeskin osoittaa. Sukunimistä käytetään yleensä isän sukunimeä, mutta voi äidinkin sukunimeä käyttää (Socorro on Socorron äidin sukunimi) ja kun nimi kirjoitetaan oikein täydellisenä, siihen on hyvä lisätä vielä pari isovanhempaakin.
Intiassa kaikki on toisin. Ei ollenkaan niin helppoa ja järjestelmällistä kuin Brasiliassa.
Ensimmäinen tulevista työtovereistani, jota haastattelin oli V.Srinivasan. Häneltä opin, että Intiassa käytetään vain etunimiä, sukunimiä ei yksinkertaisesti ole olemassa. Hänen etunimensä on Srinivasan, V tulee hänen isänsä etunimestä. Ihan selkeää.
Toinen oli Sasikumar Gendham. Sasi kertoi, että Gendham on hänen sukunimensä. Pohjoisemmassa kaikilla on sukunimet, vaikka kaikki eivät käytäkään niitä, mutta kansainvälisessä bisneksessä on hyvä käyttää. Ok.
Kolmantena oli Anantha Narayanan. Kun Anantha on hänen etunimensä, arvelin että asia on selvä: Narayanan on tietysti sukunimi. Vaan ei ole, se on Visnu-jumalan toinen nimi. Vain brahmiini-kastiin (tosin Intian perustuslaki kieltää kastijärjestelmän) kuuluvilla voi olla jumalan nimi. Oletin, että Ananthan isä olisi myös Narayanan, mutta ”ei tietenkään, minähän sanoin, että se on jumalan nimi”. Olin sitä mieltä, että ei olisi noin ikään kuin teoreettisesti mahdotonta, että jossain maailmassa olisi isiä ja poikia, joilla olisi sama jumalan nimi. Ananthan isän toinen nimi on kuitenkin jonkun toisen jumalan nimi.
Leela Vinothin nimien merkitystä en jaksa muistaa. Häntä kuitenkin kutsutaan Vinothiksi; jos käytettäisiin nimeä Leela, häntä luultaisiin naiseksi.
Sitten meillä on Jose Paul. Hän on kristitystä suvusta, siitä nimi. En tosin tiedä onko jompikumpi nimistä sukunimi. Intiassahan on parin prosentin kristitty vähemmistö (eli enemmän kristittyjä kuin Pohjoismaissa ja Baltian-maissa yhteensä), kristinusko tuli maahan jo vuonna 52.
/M
Manauksessa meillä on tuotannonsuunnittelija, jonka nimi on Socorro (lausutaan ”sokohho”, tarkoittaa ”helpotus”). Tai niin kaikki häntä kutsuvat. Ihmettelin pitkään kuka ihme oli Maria Nunes, jolta sain joskus sähköposteja. Lopulta selvisi, että Socorro ja Maria ovatkin sama henkilö. Mutta kun Maria on Brasialian yleisin etunimi ja Nunes eräs yleisimpiä sukunimiä, hän kutsuu itseään sekaannusten välttämiseksi(?) Socorroksi.
Vaikka Brasilia on sääntöjen ja lakien luvattu maa, nimikäytäntö on varsin vapaa. Etunimiksi voi antaa mitä tahansa, kuten blogissa aikaisemmin kerrottu Kimi Raikkonen Maciel de Menezeskin osoittaa. Sukunimistä käytetään yleensä isän sukunimeä, mutta voi äidinkin sukunimeä käyttää (Socorro on Socorron äidin sukunimi) ja kun nimi kirjoitetaan oikein täydellisenä, siihen on hyvä lisätä vielä pari isovanhempaakin.
Intiassa kaikki on toisin. Ei ollenkaan niin helppoa ja järjestelmällistä kuin Brasiliassa.
Ensimmäinen tulevista työtovereistani, jota haastattelin oli V.Srinivasan. Häneltä opin, että Intiassa käytetään vain etunimiä, sukunimiä ei yksinkertaisesti ole olemassa. Hänen etunimensä on Srinivasan, V tulee hänen isänsä etunimestä. Ihan selkeää.
Toinen oli Sasikumar Gendham. Sasi kertoi, että Gendham on hänen sukunimensä. Pohjoisemmassa kaikilla on sukunimet, vaikka kaikki eivät käytäkään niitä, mutta kansainvälisessä bisneksessä on hyvä käyttää. Ok.
Kolmantena oli Anantha Narayanan. Kun Anantha on hänen etunimensä, arvelin että asia on selvä: Narayanan on tietysti sukunimi. Vaan ei ole, se on Visnu-jumalan toinen nimi. Vain brahmiini-kastiin (tosin Intian perustuslaki kieltää kastijärjestelmän) kuuluvilla voi olla jumalan nimi. Oletin, että Ananthan isä olisi myös Narayanan, mutta ”ei tietenkään, minähän sanoin, että se on jumalan nimi”. Olin sitä mieltä, että ei olisi noin ikään kuin teoreettisesti mahdotonta, että jossain maailmassa olisi isiä ja poikia, joilla olisi sama jumalan nimi. Ananthan isän toinen nimi on kuitenkin jonkun toisen jumalan nimi.
Leela Vinothin nimien merkitystä en jaksa muistaa. Häntä kuitenkin kutsutaan Vinothiksi; jos käytettäisiin nimeä Leela, häntä luultaisiin naiseksi.
Sitten meillä on Jose Paul. Hän on kristitystä suvusta, siitä nimi. En tosin tiedä onko jompikumpi nimistä sukunimi. Intiassahan on parin prosentin kristitty vähemmistö (eli enemmän kristittyjä kuin Pohjoismaissa ja Baltian-maissa yhteensä), kristinusko tuli maahan jo vuonna 52.
/M
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
