No ei se onnistu...

... ihan oikeasti. En todellakaan saa muuttoviisumia Intiaan ilman Mikkoa. Kävin konsulaatissa uudestaan ja olin lisännyt paperipinoani entisestäänkin dokumenteilla joissa todistetaan sekä Suomesta että Intiasta että olen vaimo jonka mies on todellakin menossa Chennaihin töihin.

- "Viisumit pitää hakea yhdessä."

- "Mutta kun olemme koko ajan eri maissa, vasta Intiassa olemme samassa maassa!"

- "Tiedän, mutta olet riippuvainen miehestäsi. Miehen on haettava viisumi ensin. Mutta voit toki hakea samaan aikaan miehesi kanssa."

Olen totaalisen kyllästynyt olemaan pelkkää ilmaa, miehen kylkiäinen. Jotain omaa on nyt keksittävä...

Ei onnistu...

... sanoi Intian lähetystön konsulaatin virkailija Helsingissä kun yritin viedä viisumihakemuksen käsittelyyn.

Hakemus sinänsä olikin puutteellinen, olin unohtanut Suomen ja Intian kontaktihenkilöiden nimet, osoitteet ja puhelinnumerot. Todellinen kynnyskysymys oli voinko yksin hakea sellaista vaimoviisumia kun menen miehen siivellä asumaan Intiaan. Minulla oli miehen työsopimus Suomesta ja Intiasta, miehen selityskirje miksi vaimo yrittää yksin hoitaa asiaansa, oma passi ja valokuvakin.

- "Viisumit on haettava yhdessä".
Mikko on Intiassa ja minä Suomessa. Ja kun Mikko on Suomessa, minä ole Brasiliassa. "Voinko jättää hakemuksen ilman passia? Silloin mies voi hoitaa viisumini?" Ei, kyllä passi on oltava.

No, asia selvisi lopulta helposti. Viisumi luvattiin minulle viiden päivän sisällä, ilman miestäkin, kunhan lisään ne neljä nimeä hakemukseeni. Olemme asuneet USA:ssa, Brasiliassa ja nyt menemme Intiaan. Muutossa maailmalle on aina kaikenlaista hässäkkää. Toistaiseksi Intian byrokratia vaikuttaa joustavimmalta. Jatkosta ei sitten tiedä mitään paikan päällä.

Kaukorannat matkaan jo käy...

Juuri tulimme takaisin Manaukseen ja nyt jo maailmalla. Maailma on nykyisin hurjan pieni.

Kotona Manauksessa oli kyllä mukavat kolme päivää. Mikko ehti töihin ja minäkin kävin tehtaalla. Vein Focukseni sinne - auto menee myyntiin. Fordini on palvellut minua hyvin vuoden ja kymmenen kuukautta, mittarissa on joku kilometri vajaa 50,000 kilometriä ja auto kulkee kuin unelma kuoppaisellakin tiellä. Vahvistui Wärtsilän poikien käytössä ennenkuin päätyi minulle. Ostinhan auton Wärtsilän kaverihintaan kun veijarit siirtyivät keikkamiehiksi Intiaan.

Nyt kun itsekin muutan Intiaan, Focus tarvitsee hyvän kodin. Ensimmäinen tarjous tuli jo samana päivänä kun auto laitettiin myyntiin - 2,000 realia yli sen mitä itse maksoin! Sanoin Michellelle että sen kun myy. Ei Michelle siihen vielä suostunut.

Tehtaalla Michelle kuiskasi "me ollaan kaikki surullisia kun Mr. Mikko lähtee, se oli meille kaikille yllätys". Jotkut ovat aidosti surullisia koska mukava Mister Mikko joutuu hirvittävään Intiaan vaikka olisi voinut jatkaa paratiisillisessa Manauksessa. Intiasta monella on kamalia ennakkoluuloja. Että siellä sairastuu, siellä on köyhää, siellä on likaista, Chennai on ruma. Kävin Chennaissa - Manauksessa asuneena näin kaupungin kauniina. Harva teollisuuskaupunki kehitysmaassa on idylli. Ei ole Manauskaan.


Mikko lähti Intiaan kahdeksi viikoksi opettelemaan uuden tehtaansa tapoja. Minä Suomeen valmistelemaan muuttoa Intiaan. Matkasimme Manauksesta Miamin kautta Lontooseen. Heathrow'ssa erosimme - Intiaan ja Suomeen lennetään eri terminaaleista. Sillä tavalla maailma on kovin pieni. Halataan ja "Hei!" ja toinen jatkaa Intian kuumalle etelärannikolle, toinen Pohjolan ruskaan.

Motelliinko?

Olen aina ajatellut että kaikki Hampton Innit, Comfort Innit, Motel 6:t, Holiday Innit ja sellaiset ovat motelleja. Niitä moottoritien varressa olevia, jokaisen liittymän kohdalla ryppäänä olevia tuttuja ja edullisia tusinapaikkoja - siis USA:ssa. Sellaisia minne koko perhe majoittuu yhteen huoneeseen, jossa on kaksi suurta sänkyä ja lisäsänky avataan vuodesoffasta viisihenkistä perhettä palvellen.

Manauksessa miettisin hetken ennenkuin lähtisin perhelomanviettoon motelliin:
Motelli Eros mainostaa intohimoa ilman rajoja Amazonasin osavaltion tietyömainoksen rinnalla.

Motelli Eroksen sisäänkäynti löytyy helposti vilkkaasti liikennöidyn kadun varresta. Viereinen keltainen kyltti kertoo lähellä olevan apteekin alennuksista ja vasemmalla sähköliikekin kaiketi menestyy.

Motelli Venus on kovin säälittävä tässä joukossa. Ei minkäänlaisia istutuksiakaan pihalla.

Motelli Playboyn rakkautta ilman rajoja on panostanut komeaan aitaan, logoon ja istutuksiin.

Motelli Afrodite on Manauksen hienoin. Itse motellia ei kuvasta näe, ainoastaan sisäänkäynnin ja hienon keinolammen. Iloisen punaiset koristeet lammessa eivät olekaan hyppelehteviä kaloja kuten ensin luulin. Ne ovat iloittelevia pareja vihjailevissa asennoissa.

Motelleihin mennään Manauksessa pareittain, ei perheittäin. Motellit ovat kunniallisia paikkoja pariskuntien käyttöön.

Arvatkaa tunsinko oloni kiusalliseksi kun Montrealissa menin Motelli Comfort Inniin ihan yksin. Comfort Inn!! Luikin sisään yön pimeydessä ettei kukaan näkisi.

Tutka tiellä

Manauksessa on kuusi nopeudenvalvontapaikkaa. Sen lisäksi että ne ovat kiinteitä, niiden olemassaolo on informoitu hyvin.

Nopeusrajoitus 60 km/t ja 300 metriä tutkaan ...

100 metriä tutkaan ...Tutka on kohta ja nopeusrajoitus on edelleen 60 km/t ...
Tämä on tutka

Mikko on saanut kahden ja puolen vuoden aikana yhden ylinopeussakon, minä vajaassa kahdessa vuodessa kaksi.

Kuvia Panamasta, Ecuadorista ja Galapagosilta

Valikoima kuvia matkaltamme löytyy täältä http://picasaweb.google.com/Kaukoranta/PanamaEcuadorGalapagosSep08#

Lento ilman passia...

... onnistuu varsin hyvin. Oikeastaan en tarvinnut edes skannattua kopiota passistani jonka Diego oli printannut minulle. Ajokortti riitti.

Lensimme 30 minuutissa Guayaquilista Quitoon. Vastaanottajaa ei näkynyt, joten ajoimme taksilla hotelliin. Sama tuttu Hotel Mercure jo kolmatta kertaa. Ovella odotti huolestuneen näköinen mies, Frank, matkanjärjestäjämme.
- "Anteeksi, oletteko Kaukorannat?"
Autonkuljettaja oli odottanut meitä lentokentällä ja soitellut huolestuneena Frankille, johtajalle, sekä Diegolle, oppaallemme, kysynyt AeroGal-lentoyhtiöltä olivatko Kaukorannat nyt lainkaan lennolla mukana ja kun olivat mukana koneessa niin minne ihmeessä ne nyt sitten katosivat. Jaa, sellaista sattuu.

En ymmärrä kuinka jotkut haluavat matkailualalle. Turistit keksivät kaikkea hölmöä. Siksi kai turistina on hauska olla.