City-elämä ei jatku ikuisesti. Tiistaiaamuna lähdimme Manaukseen, iltapäivän Mikko oli jo töissä, minä menin lenkille ja kuntosalille.
Maanantai sateisessa Sao Paulossa oli mukava. Vaikka sade on inhottavaa, suon sen tällä kertaa sao paulolaisille, koska kaupunki on kärsinyt kuivuudesta ja ilmansaaste oli ruennut jo häiritsemään. Sade puhdistaa ilman. Kun Mikko lähti töihin, menin nauttimaan rauhallista hotelliaamiaista. Sao Paulossa hedelmävalikoimakin on laajempi kuin Manauksessa. Ja hotellin tapioca-lettu oli parempi kuin itsepaistamani. Luulen että se johtuu siitä että hotellissa käyttävät siivilää levittäessään maniokki-jauhot paistinpannulle, minä kaadan kokkareet sellaisenaan ja yritän lastalla litistää jauhoksi.
Talsin sateessa ostoskeskukseen. Pysähdyin eiliseen kenkäkauppaan josta olimme jo ostaneet kengät sekä Mikolle että minulle. On niin mukava kokeilla kaikenlaisia kenkiä kun myyjä juoksee hakemaan niitä varastosta. En ostanut mitään. Joskus tuollainen juoksuttaminen on tuntunut kiusalliselta, mutta nyt toimin kuten muutkin. Kenkäkasa vieressäni oli kyllä paljon pienempi kuin muilla asiakkailla. Kengät ovat ihania Sao Paulossa ja kohtuuhintaisiakin.
Tapasin Mikon hotellilla ja menimme taksilla toiseen ostoskeskukseen. Wau... Yhtä hieno ja suuri kuin King of Prussia Mall Philadelphiassa. Mutta paljon enemmän ja paljon paremman näköisiä ravintoloita. Ja Food Court oli hienompi, vaikka oli sielläkin McDonalds ja PizzaHut. Ostarissa oli jopa kaksi Starbucksia. Se on todella rohkeata. Tuoda amerikkalainen kahvilaketju Brasiliaan! Tavallinen kahvi tarjottiin posliinisesta pikkukupista nimellä espresso, muuten tarjolla oli normaali Starbucks-valikoima pahvimukeissa. Ja Starbucksit olivat suosittuja. Brasilialaiset ovat ylpeitä omasta maastaan, mutta rakastavat ulkomaisia merkkejä. Tommy Hilfigerit, Calvin Kleinit, Armanit, Fendit ja Dolce&Gabanat ovat suosittuja ja niistä ollaan valmiita myös maksamaan maltaita.
En edelleenkään löytänyt suuria, silkkisiä soffatyynyjä. Ne mitä olen nähnyt, ovat maksaneet noin 70 euroa, enkä ihan sellaisia rupea ostamaan. Kiersimme koko ostarin, katselimme niitä näitä ilman mitään erityisesti etsien, kävimme kaupoissa, myyjät hyökkäsivät auttamaan kuten täällä on tapana. Myyjiä on hurjan paljon, paljon enemmän kuin asiakkaita. Katsoimme jotain matkalaukkua, haluaisimme sellaisen jossa on pukupussi. Saimme selitettyä yhdelle myyjälle mitä kaipaisimme ja kohta neljä myyjätyttöä kurkotteli ylähyllyiltä erilaisia laukkuja katsottavaksemme. Emme edes olleet ostamassa laukkua. Mikko totesi uupuneena "ne on sulkenut pakotien kaikilla näillä laukuilla". Se oli totta. Avonaiset matkalaukut peittivät koko kaupan lattian. Kiitimme kauniisti ja hyppelimme laukkujen yli ulos kaupasta.
Otimme taksin ja istuimme Sao Paulon kuuluisassa ruuhkassa yli tunnin. Ajomatkaa oli vajaa viitisen kilometriä. Sen olisi voinut kävelläkin, mutta satoi kaatamalla.
Olemme Manauksessa tottuneet syömään kevyesti. Lounaan jälkeen ei ollut yhtään nälkä, mutta koska olemme Sao Paulon ravintolaparatiisissa, on pakko syödä illallinen. Vitkuttelimme kello 21.30 asti jolloin lähdimme hotellista kävellen italialaiseen ravintolaan jossa Mikko on ollut aikaisemminkin. Hyvää mutkatonta kotiruokaa. Ruokalista oli suppea ja se kirjoitettiin pöytäliinana toimivaan valkoiseen paperiin. Mainio ja kodikas paikka. Ruokakin maistui vaikkei ollut nälkä ja söimme jälkiruoankin.
tiistai 17. heinäkuuta 2007
maanantai 16. heinäkuuta 2007
Sao Paulossa 2
Sunnuntain talvi-ilma oli varsin miellyttävä. Puolipilvistä - tai no, taitaa Sao Paulossa aina olla sumuisen oloista, suurkaupungin saastepilvi on pysyvä ilmiö. 23C lämmintä. Ostimme eilen Sao Paulon kartan, joka auttoi hahmottamaan hieman kaupunkia, tätä valtavaa ameebaa joka leviää ja laajenee. Sao Paulo on ylängöllä, melkein kilometrin korkeudessa ja sitä ympäröi matalahko vuoristo ja puuton ylänkö. Vielä on tilaa kasvaa. Olimme myös lukeneet Lonely Planetin ehdotuksia mitä turistin kannattaa tehdä.
Otimme taksin ja ajoimme keskustaan josta kaupunki on saanut alkunsa 1500-luvulla. Silloin paikalla oli mitätön jesuiittaluostari eikä alue kiinnostanut ketään. 1700-luvulla orjakauppiaat omivat alueen kaupankäyntinsä keskukseksi - orjat olivat intiaaneja joita löytyi niin Amazonin alueelta kuin muualtakin. 1800-luvulla orjakauppiaat löysivät lähialueelta, Minais Gerais'ista, Goiás'ista ja Mato Grosso'sta kultaa. Tämä räjäytti orjabusineksen täyteen kukoistukseen kun kullan perässä juoksevat onnenonkijat ja pioneerit ja maahanmuuttajat poukkasivat Sao Paulon kautta hankkimaan kullankaivuuseen ja maahanmuuttoon tarvittavat tavarat ja orjat. 1900-luvulla Sao Paulosta tuli kunniallisempi. Itsenäisyyden myötä kaupungista tuli kaupan ja lakiasioiden keskus jonka vuoksi perustettiin yliopistoja joiden myötä opiskelijoiden, intellektuellien ja hallinnon ja kaupan parissa työtä tekevien määrä lisääntyi. Eikä orjiakaan enää saanut myydä.
Nykyinen keskus on kamala. Siellä ei pimeään aikaan uskaltaisi kulkea yksin, mutta keskellä sunnuntaipäivää meillä oli turvaa toisistamme. Kodittomia makasi kadulla, virtsan haju oli voimakas, kodittomien kotikulmilla kaivattaisiin kipeästi useampikin Baja-Maja. Kiersimme tunnollisesti Lonely Planetin reitin joka sellaisenaan oli mielenkiintoinen ja jännittäväkin. Lonely Planetissa on edelleen seikkailuhenkeä, mikä täytyy pitää mielessä.
Illalliselle tuli mukaan puolet Salcompin Sao Paulon toimiston työntekijöistä vaimoineen. Siis Rogerio ja Walber ja heidän vaimonsa. Kaikki ovat syntyjään paulistoja, Rogerio oli kerran käynyt vanhassa keskustassa. Heidän mielestään oli kovin hullunkurista että olimme kiertäneet kaupungin vaaralliset paikat. Oli kovin mukavaa että kaikki puhuivat hyvää englantia. Ilta venyi myöhään, oli hyvin hauskaa.
Otimme taksin ja ajoimme keskustaan josta kaupunki on saanut alkunsa 1500-luvulla. Silloin paikalla oli mitätön jesuiittaluostari eikä alue kiinnostanut ketään. 1700-luvulla orjakauppiaat omivat alueen kaupankäyntinsä keskukseksi - orjat olivat intiaaneja joita löytyi niin Amazonin alueelta kuin muualtakin. 1800-luvulla orjakauppiaat löysivät lähialueelta, Minais Gerais'ista, Goiás'ista ja Mato Grosso'sta kultaa. Tämä räjäytti orjabusineksen täyteen kukoistukseen kun kullan perässä juoksevat onnenonkijat ja pioneerit ja maahanmuuttajat poukkasivat Sao Paulon kautta hankkimaan kullankaivuuseen ja maahanmuuttoon tarvittavat tavarat ja orjat. 1900-luvulla Sao Paulosta tuli kunniallisempi. Itsenäisyyden myötä kaupungista tuli kaupan ja lakiasioiden keskus jonka vuoksi perustettiin yliopistoja joiden myötä opiskelijoiden, intellektuellien ja hallinnon ja kaupan parissa työtä tekevien määrä lisääntyi. Eikä orjiakaan enää saanut myydä.
Nykyinen keskus on kamala. Siellä ei pimeään aikaan uskaltaisi kulkea yksin, mutta keskellä sunnuntaipäivää meillä oli turvaa toisistamme. Kodittomia makasi kadulla, virtsan haju oli voimakas, kodittomien kotikulmilla kaivattaisiin kipeästi useampikin Baja-Maja. Kiersimme tunnollisesti Lonely Planetin reitin joka sellaisenaan oli mielenkiintoinen ja jännittäväkin. Lonely Planetissa on edelleen seikkailuhenkeä, mikä täytyy pitää mielessä.
Illalliselle tuli mukaan puolet Salcompin Sao Paulon toimiston työntekijöistä vaimoineen. Siis Rogerio ja Walber ja heidän vaimonsa. Kaikki ovat syntyjään paulistoja, Rogerio oli kerran käynyt vanhassa keskustassa. Heidän mielestään oli kovin hullunkurista että olimme kiertäneet kaupungin vaaralliset paikat. Oli kovin mukavaa että kaikki puhuivat hyvää englantia. Ilta venyi myöhään, oli hyvin hauskaa.
Sao Paulossa 1
Kun lähtee Manauksesta Sao Pauloon yökoneella, onkin suunnilleen lounasaikaan perillä. Lauantaina ravintolat tarjoavat aamiaista pitkälle puoleen päivään, ja useimmat ravintolat aloittavat lounastarjoilun vasta iltapäivällä. Sao Paulossa ei juuri ajatella Manauksesta matkaajien mukavuutta. Manaus on sao paulolaisille - Paulistoille - todellinen maalaiskylä keskellä ei mitään. Omahyväisiä tyyppejä. Ihan kuin New Yorkilaiset. Toisaalta - Sao Paulossa asuu 17 miljoonaa ihmistä, joten onhan se aika suuri kaupunki.
Sao Paulo on täynnä ravintoloita ja hotellimme on keskellä hyvää ravintola-aluetta. Saimme japanilaisesta ravintolasta oikein hyvää sushia ja sashimia. Sen sijaan että olisimme syöksyneet tutustumaan Sao Paulon ihmeellisyyksiin, menimme hotelliin ... ja nukuimme kolme tuntia. Yömatkailu ei sovi näin vanhoille.
Tänne tultiin katsomaan metropolia ja city-ihmisiä. Ravintoloissa syömisen lisäksi Sao Paulossa harrastetaan shoppailua. Koska Sao Paulon uimarannat on sadan kilometrin päässä, ihmisten katselua harrastetaan ostoskeskuksissa joita onkin lukuisia. Kävelimme lähimpään, kaupungin kalleimpaan Mall'iin. Lauantai on täälläkin suosituin shoppailupäivä. Ihmiset ovat tosiaan toisennäköisiä kuin Manauksessa. Täällä me emme erotu joukosta. On vaaleita ja pitkiä, tummia ja lyhyitä, mutta intiaanin näköisiä on vähän. Manaukseen on luonnollisesti asettunut paljon Amazonin intiaaneja. Muutenkin, mitä pohjoisemmaksi Brasiliassa mennään, sitä mustempaa väestö on. Me asumme pohjois-Brasiliassa vaikka se tarkoittaakin päiväntasaajan korkeutta.
Etelä-Brasiliaa sanotaan jopa eurooppalaisen oloiseksi. Rogerio, Mikon Sao Paulolainen työkaveri, sanoikin että etelä on Brasilian parasta aluetta, jonka ainoa vika on että se on Argentiinan rajalla. Argentiinan ja Brasilian suhde on kuin Suomen ja Ruotsin. Jatkuvaa vertailua, kilpailua ja ainakin jalkapallossa pitäisi olla parempi. Nyt kävikin hyvin kun parhaillaan Riossa pidettävissä Copa Americassa - Amerikkojen "olympialaisissa" - Brasilia kaikkien, jopa brasilialaisten, yllätykseksi voitti Argentiinan 3-0.
No, ostoskeskuksessa oli lukuisia ravintoloita ja kahviloita joissa saattoi istua ja katsoa ihmisiä. Joimme viiniä ja katselimme ihmisiä. Manauksessa juodaan vain olutta tai hedelmämehua.
Kävelimme illalla hotellille ja poukahdimme sattumanvaraisesti italialaiseen ravintolaan syömään. Manauksessa on yksi italialainen ravintola - kylläkin oikein hyvä.
Sao Paulo on täynnä ravintoloita ja hotellimme on keskellä hyvää ravintola-aluetta. Saimme japanilaisesta ravintolasta oikein hyvää sushia ja sashimia. Sen sijaan että olisimme syöksyneet tutustumaan Sao Paulon ihmeellisyyksiin, menimme hotelliin ... ja nukuimme kolme tuntia. Yömatkailu ei sovi näin vanhoille.
Tänne tultiin katsomaan metropolia ja city-ihmisiä. Ravintoloissa syömisen lisäksi Sao Paulossa harrastetaan shoppailua. Koska Sao Paulon uimarannat on sadan kilometrin päässä, ihmisten katselua harrastetaan ostoskeskuksissa joita onkin lukuisia. Kävelimme lähimpään, kaupungin kalleimpaan Mall'iin. Lauantai on täälläkin suosituin shoppailupäivä. Ihmiset ovat tosiaan toisennäköisiä kuin Manauksessa. Täällä me emme erotu joukosta. On vaaleita ja pitkiä, tummia ja lyhyitä, mutta intiaanin näköisiä on vähän. Manaukseen on luonnollisesti asettunut paljon Amazonin intiaaneja. Muutenkin, mitä pohjoisemmaksi Brasiliassa mennään, sitä mustempaa väestö on. Me asumme pohjois-Brasiliassa vaikka se tarkoittaakin päiväntasaajan korkeutta.
Etelä-Brasiliaa sanotaan jopa eurooppalaisen oloiseksi. Rogerio, Mikon Sao Paulolainen työkaveri, sanoikin että etelä on Brasilian parasta aluetta, jonka ainoa vika on että se on Argentiinan rajalla. Argentiinan ja Brasilian suhde on kuin Suomen ja Ruotsin. Jatkuvaa vertailua, kilpailua ja ainakin jalkapallossa pitäisi olla parempi. Nyt kävikin hyvin kun parhaillaan Riossa pidettävissä Copa Americassa - Amerikkojen "olympialaisissa" - Brasilia kaikkien, jopa brasilialaisten, yllätykseksi voitti Argentiinan 3-0.
No, ostoskeskuksessa oli lukuisia ravintoloita ja kahviloita joissa saattoi istua ja katsoa ihmisiä. Joimme viiniä ja katselimme ihmisiä. Manauksessa juodaan vain olutta tai hedelmämehua.
Kävelimme illalla hotellille ja poukahdimme sattumanvaraisesti italialaiseen ravintolaan syömään. Manauksessa on yksi italialainen ravintola - kylläkin oikein hyvä.
Sao Pauloon
Mikon mielestä oli turha mennä nukkumaan kun lento Sao Pauloon lähtee kello 3.40 ja kentälle pitää lähteä kello 2.10 yöllä. Mikko torkkui telkkarin ääressä, minä nukuin ihan sängyssä. Molemmat olimme yhtä väsyneitä aamulla kun olimme Sao Paulossa.
Nyt matkustimme GOL'in koneella. Yleensä käytämme TAM'ia, mutta ei niiden aikataulujen pitävyydessä juuri ole eroa. Kaikki koneet ovat myöhässä, mutta ei ihan aina niin että siihen voisi täydellisesti luottaa. Kerranhan emme päässeet koneeseen kun tulimme liian myöhään kentälle yrittäessämme optimoida odotuksen.
Kone lähti kello 5 Manauksesta. Nukahdimme heti kun pääsimme koneeseen istumaan, samoin luultavasti koko täysi koneellinen matkustajia. Ehkä lentoemännätkin nukkuivat, en tiedä koska nukuin. Lento kestää melkein neljä tuntia. Puolisen tuntia ennen laskeutumista tarjoiltiin juotavaa ja muropatukka. Sao Paulo on eri aikavyöhykkeessä kuin Manaus ja kello oli jo yli kymmenen kun olimme perillä. Lauantaiaamuna ei ollut ruuhkaa, joten taksimatka hotelliin kesti vain puoli tuntia ja saimme heti huoneen.
Nyt matkustimme GOL'in koneella. Yleensä käytämme TAM'ia, mutta ei niiden aikataulujen pitävyydessä juuri ole eroa. Kaikki koneet ovat myöhässä, mutta ei ihan aina niin että siihen voisi täydellisesti luottaa. Kerranhan emme päässeet koneeseen kun tulimme liian myöhään kentälle yrittäessämme optimoida odotuksen.
Kone lähti kello 5 Manauksesta. Nukahdimme heti kun pääsimme koneeseen istumaan, samoin luultavasti koko täysi koneellinen matkustajia. Ehkä lentoemännätkin nukkuivat, en tiedä koska nukuin. Lento kestää melkein neljä tuntia. Puolisen tuntia ennen laskeutumista tarjoiltiin juotavaa ja muropatukka. Sao Paulo on eri aikavyöhykkeessä kuin Manaus ja kello oli jo yli kymmenen kun olimme perillä. Lauantaiaamuna ei ollut ruuhkaa, joten taksimatka hotelliin kesti vain puoli tuntia ja saimme heti huoneen.
perjantai 13. heinäkuuta 2007
Rentoudu, olemme Brasiliassa
Franklinin kanssa oli sovittu etta tavataan sairaalassa kello 11.30 ja puhutaan miten edetään minun sairaalahommissani.
Olin sairaalassa 11.25. Janaina, sihteeri sanoi että Franklin on jo lähtenyt ja tulee maanantaina takaisin. Se voi olla totta tai sitten ei. Voi olla että Franklin tulee iltapäivällä takaisin, mutta voi olla ettei tule. Lounastauko on joka tapauksessa kello 12-14, joten siinä välillä Franklin ei missään nimessä ole paikalla.
Kysyin Janainalta oliko hän ottanut selvää Mauriciolta voinko lähteä Santaremin kongressiin viikon kuluttua. Kyllä oli kysynyt, asia on selvä, pitää vielä selvittää jotain. Tämä oli epäilyttävää...
Kysyin onko varma että mieheni voi tulla mukaan. Janaina vakuutti varmasti että tottakai. Varmistin vielä kahteen kertaan että asia on selvä, voimme mieheni kanssa mennä Santaremin kongressiin. "Kyllä vain, selvä asia". En uskonut. Kysyin voinko itse puhua tämän Mauricion kanssa jota en edes tunne - ei käy, Janaina hoitaa puhumiset. Enemmän tietoa on maanantaina ja silloin voin myös puhua Franklinin kanssa. "Vietä hyvä viikonloppu!!
Tällaista se on. Aikaa kuluu kun asioita hoitaa tai yrittää hoitaa. Kaikilla on omat sääntönsä jonka mukaan toimitaan ja niitä on paras noudattaa ja yrittää vaan ymmärtää. Hymyillen asiat hoituvat parhaiten ja tietysti jos on hyvät suhteet. Kaikki haluavat hyviä suhteita. Janaina haluaa hoitaa asiat Mauricion kanssa, jotta voi ylläpitää suhteita sinne ja saavuttaa hieman valtaa. Mitä sitä jakamaan muille.
Jos joku tapaaminen ei toteudukaan, seuraavia kertoja kyllä tulee. Ei maailma tähän kaadu. Rentoudu, olet Brasiliassa. Aikaa on.
Olin sairaalassa 11.25. Janaina, sihteeri sanoi että Franklin on jo lähtenyt ja tulee maanantaina takaisin. Se voi olla totta tai sitten ei. Voi olla että Franklin tulee iltapäivällä takaisin, mutta voi olla ettei tule. Lounastauko on joka tapauksessa kello 12-14, joten siinä välillä Franklin ei missään nimessä ole paikalla.
Kysyin Janainalta oliko hän ottanut selvää Mauriciolta voinko lähteä Santaremin kongressiin viikon kuluttua. Kyllä oli kysynyt, asia on selvä, pitää vielä selvittää jotain. Tämä oli epäilyttävää...
Kysyin onko varma että mieheni voi tulla mukaan. Janaina vakuutti varmasti että tottakai. Varmistin vielä kahteen kertaan että asia on selvä, voimme mieheni kanssa mennä Santaremin kongressiin. "Kyllä vain, selvä asia". En uskonut. Kysyin voinko itse puhua tämän Mauricion kanssa jota en edes tunne - ei käy, Janaina hoitaa puhumiset. Enemmän tietoa on maanantaina ja silloin voin myös puhua Franklinin kanssa. "Vietä hyvä viikonloppu!!
Tällaista se on. Aikaa kuluu kun asioita hoitaa tai yrittää hoitaa. Kaikilla on omat sääntönsä jonka mukaan toimitaan ja niitä on paras noudattaa ja yrittää vaan ymmärtää. Hymyillen asiat hoituvat parhaiten ja tietysti jos on hyvät suhteet. Kaikki haluavat hyviä suhteita. Janaina haluaa hoitaa asiat Mauricion kanssa, jotta voi ylläpitää suhteita sinne ja saavuttaa hieman valtaa. Mitä sitä jakamaan muille.
Jos joku tapaaminen ei toteudukaan, seuraavia kertoja kyllä tulee. Ei maailma tähän kaadu. Rentoudu, olet Brasiliassa. Aikaa on.
Taas konsertissa
Olen asunut Manauksessa puoli vuotta ja sinä aikana käynyt kolme kertaa kuuntelemassa Amazonasin filharmoonikkoja, kerran teatterissa, kaksi kertaa oopperassa ja kahdessa MPB-laulelmakonsertissa. Kahdeksan kertaa - enemmän kuin kerran kuukaudessa. Ja Manaus on kaupunki jossa kulttuuritarjonta kuitenkin on suppeata.
Eilinen Teatro Amazonasin Eliana Printes-konsertti oli mieleisemme. Onko MPB populaarimusiikkia (käytän tuota sanaa koska se kuulostaa kivalta) vai iskelmämusiikkia... en oikein tiedä, sellaista kaunista lattarilaulelua. Ei tarttuvia kertosäkeitä, enemmän tarinankertomisen tapaista. On viehättävää että musiikkilajin nimi virallisesti on Musica Popular Brasileira, siis brasilialainen populaarimusiikki. Kun sanon MPB tai siis "emi-pe-be" ihmiset tietävät heti mistä on kyse.
Tai oliko se konsertti? Yhteislaulutilaisuus? Tällä kertaa puolet yleisöstä oli miehiä, mutta naiset enimmäkseen lauloivat Elianan mukana. Välillä Eliana lopetti laulamisen, ja kitaransoiton säestyksellä yleisö jatkoi laulua. Yleisökin lauloi kauniisti. ... Nyt on hyvä mainita että Mikko ja minä olimme hiljaa. Lavashow oli yhtä yksinkertainen kuin edellisessä MPB-konsertissakin - ei taustatanssijoita tai enkelikuoroa. Kaksi kitaristia, basisti, pianisti ja rumpali. Viulu ja hanurikin vedettiin joskus esille. Elianalla ei ollut monimutkaisia tanssikuvioita, hän lauloi, pehmeästi musiikin mukaan liikkuen. Ja seurusteli yleisön kanssa.
Ostin jo Caetano Veloson CD:n, nyt pitänee ostaa lisää MPB:tä. Kaikki musiikki ei olekaan jumputtavaa Boi Bumbaa - sitä amazonilaista erikoisuutta - vaan täälläkin harrastetaan laulelmia. Vaikka kyllä sen kuulee. Kaikki hyräilevät ja lauleskelevat. Renata, joka käy meillä siivoamassa, laulaa aina. Joskus sanoin että minusta on mukava kuulla hänen laulua, Renata hymyili hämmästyneenä "Sou a brasileira - olen brasilialainen". Tyhjentävä selitys laulamiselle.
Eilinen Teatro Amazonasin Eliana Printes-konsertti oli mieleisemme. Onko MPB populaarimusiikkia (käytän tuota sanaa koska se kuulostaa kivalta) vai iskelmämusiikkia... en oikein tiedä, sellaista kaunista lattarilaulelua. Ei tarttuvia kertosäkeitä, enemmän tarinankertomisen tapaista. On viehättävää että musiikkilajin nimi virallisesti on Musica Popular Brasileira, siis brasilialainen populaarimusiikki. Kun sanon MPB tai siis "emi-pe-be" ihmiset tietävät heti mistä on kyse.
Tai oliko se konsertti? Yhteislaulutilaisuus? Tällä kertaa puolet yleisöstä oli miehiä, mutta naiset enimmäkseen lauloivat Elianan mukana. Välillä Eliana lopetti laulamisen, ja kitaransoiton säestyksellä yleisö jatkoi laulua. Yleisökin lauloi kauniisti. ... Nyt on hyvä mainita että Mikko ja minä olimme hiljaa. Lavashow oli yhtä yksinkertainen kuin edellisessä MPB-konsertissakin - ei taustatanssijoita tai enkelikuoroa. Kaksi kitaristia, basisti, pianisti ja rumpali. Viulu ja hanurikin vedettiin joskus esille. Elianalla ei ollut monimutkaisia tanssikuvioita, hän lauloi, pehmeästi musiikin mukaan liikkuen. Ja seurusteli yleisön kanssa.
Ostin jo Caetano Veloson CD:n, nyt pitänee ostaa lisää MPB:tä. Kaikki musiikki ei olekaan jumputtavaa Boi Bumbaa - sitä amazonilaista erikoisuutta - vaan täälläkin harrastetaan laulelmia. Vaikka kyllä sen kuulee. Kaikki hyräilevät ja lauleskelevat. Renata, joka käy meillä siivoamassa, laulaa aina. Joskus sanoin että minusta on mukava kuulla hänen laulua, Renata hymyili hämmästyneenä "Sou a brasileira - olen brasilialainen". Tyhjentävä selitys laulamiselle.
torstai 12. heinäkuuta 2007
Lakiviidakko
Menin kovin sekaisin kun Mikko yritti selittää tehtaan toimintaa. Kaikelle on omat lakinsa. Jokaiselle komponentille ja pikku osasellekin on oma laki.
Laki määrää kuinka paljon jotain saa tuottaa tai valmistaa tai myydä. Tai jotain sellaista. Manauksessa on määrättömästi juristeja jotka keksivät lakeja eri osasille ja toiminnoille. Laturitkin voidaan purkaa pieniin osiin ja jokaiselle osalle on laki. Saati sitten monimutkaisemmat laitteet. Nepä vasta ongelmallisia onkin.
Ja jos yrittää myydä jotain laitetta eteenpäin, ostajalla on omat lakinsa ja niiden yhteensovittamiseen tarvitaan taas juristeja. Ja malttia ja kärsivällisyyttä. Moni asia tuntuu periaatteessa helpolta ja yksinkertaiselta. Niinkuin jos kysyntä on suuri, on tuotantoa lisättävä. Ei se niin mene. On lakeja. Kysynnästä huolimatta ei saa tuottaa tavaraa enempää kuin laki sallii, eikä työntekijä saa tehdä liikaa töitä, eikä työntekijöitä voi mielin määrin lisätä. Siihenkin on laki. Lain noudattamista tietysti valvotaan ja jos lakia rikkoo, siitä tulee sakkoja. Joku rikastuu paljon. Jotenkin sen on huomannut jo.
Pian täällä oppii sukkuloimaan sujuvasti lakiviidakossa. Se on kiehtovan haastavaa.
Laki määrää kuinka paljon jotain saa tuottaa tai valmistaa tai myydä. Tai jotain sellaista. Manauksessa on määrättömästi juristeja jotka keksivät lakeja eri osasille ja toiminnoille. Laturitkin voidaan purkaa pieniin osiin ja jokaiselle osalle on laki. Saati sitten monimutkaisemmat laitteet. Nepä vasta ongelmallisia onkin.
Ja jos yrittää myydä jotain laitetta eteenpäin, ostajalla on omat lakinsa ja niiden yhteensovittamiseen tarvitaan taas juristeja. Ja malttia ja kärsivällisyyttä. Moni asia tuntuu periaatteessa helpolta ja yksinkertaiselta. Niinkuin jos kysyntä on suuri, on tuotantoa lisättävä. Ei se niin mene. On lakeja. Kysynnästä huolimatta ei saa tuottaa tavaraa enempää kuin laki sallii, eikä työntekijä saa tehdä liikaa töitä, eikä työntekijöitä voi mielin määrin lisätä. Siihenkin on laki. Lain noudattamista tietysti valvotaan ja jos lakia rikkoo, siitä tulee sakkoja. Joku rikastuu paljon. Jotenkin sen on huomannut jo.
Pian täällä oppii sukkuloimaan sujuvasti lakiviidakossa. Se on kiehtovan haastavaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
