Tarkennan edellistä kirjoitustani. Lääketieteellisissä symposiumeissa ja kongresseissa Manauksessa käyttäydytään hyvin korrektisti. Kirjoitin että kysymystulva on loputon ja puhutaan paljon. Mutta kesken esitystä ei kysytä mitään. On hiirenhiljaista. Ihmiset voivat liikkua ja vaihtaa paikkaa ja kuiskailla keskenään, mutta on hiljaista. Esityksen jälkeen taputetaan ja sitten käsiä nousee. Ei huidota tai huudeta että minä olin ensimmäinen. Hyvin korrektia.
Kysymyksensä pääsee esittämään vuorollaan. Kukaan ei etuile, kenenkään puhetta ei keskeytetä, kenenkään päälle ei puhuta. Kysymyksiin halutaan vilpittömästi myös vastaus. Näkemäni brasilialaiset lääkärit ovat esiintyessään ja kysyessään hyvin vapautuneita. Laveasanaisia, eivät jännitä tai takeltele sanoissaan.
Olin täällä erään kielikoulun kolmipäiväisessä opettajakoulutuksessa. Lopuksi pidimme näytetunnit. Yksi meistä, nuori kaveri, jännitti selvästi. Ohjaajamme nauroi ääneen ja sanoi "hei, sinähän vapiset, taidat jännittää!" Nauroimme kaikki, vapiseva kaverikin alkoi nauraa, rentoutui ja näytetunti meni hienosti.
En ole ollut täällä kovin monessa kongressissa, mutta yksi yhteinen piirre on ollut. Ennen tilaisuuden alkua valkokankaalla ei ole kongressin logoa tai mainosta. Sen sijaan näytetään brasilialaista musiikkivideota aina siihen asti kun ensimmäinen puhuja tulee toivottamaan yleisön tervetulleeksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Minä en ole ollut yhdessäkään sympparissa enkä kongressissa, joten musiikkivideot ovat jääneet näkemättä siinä yhteydessä (kaikilla vähänkin nuoremmilla on kyllä autoissa DVD-soitin ja musiikkivideot pyörivät ajoa viihdyttämässä). Mutta muuten kokemukseni brassien keskustelukäyttäytymisestä ovat samanlaiset. Meillä on tehtaalla kerran kuussa palautekeskustelu, jossa keskustellaan ajankohtaisista asioista; peri henkeä johdosta ja tusina työntekijöitä. Nämä keskustelutilaisuudet venyvät joka kerran aiotusta kun kaikilla on niin paljon kysyttävää, kommentoitavaa tai ehdotettavaa. /m
Lähetä kommentti