Tie kadotukseen tai paratiisiin. Road to Perdition on Tom Hanksin elokuva, todella hyvä. Elokuvat ovat varastaneet parhaat otsikot, mitään ei ole jäänyt minun blogiini.
Jeeppimatka saaren halki yksinäiselle rannalle. Jeeppejä tosin oli monia, kussakin 8-10 ihmistä, mutta ranta oli suuri, ihmisiä vähän. Rannalle ei mene kunnon tietä. Matka Jeepillä kestää 1.5 tuntia suuntaansa.
Lähdössä matkaanAlussa oli tavallinen hiekkatie. Sitten somerniemeläinen mökkitie. Nauroimme Mikon kanssa että tämä on varmaan eksoottista sao paulolaisille, mutta eihän tässä mitään Jeeppiä tarvita. Olisimme surauttaneet Polollamme koska vaan saman matkan. Tie kapeni, ajourat syvenivät. Nousimme vuoren huipulle ja lähdimme alas. Viidakko tiivistyi ja vuorelta valuvat purot kastelivat tien mutavelliksi. 45 astetta jyrkkää mutavellipolkua, syvät urat, Jeeppiä matalammat autot tarttuivat pohjastaan kiinni, pyörät pyörivät tyhjää, iso Jeeppikin siirtyi mutaliirtoon. Hyvä että Polo jäi pousadan pihalle!
Urat tiessäJeepin lavalla neljä kolmikymppistä sao paulolaista pariskuntaa. Kaikki puhuivat koko puolentoista tunnin ajan yhteen ääneen ja nauraa remahtavat viiden minuutin välein. Aamulla kello 10 kukaan ei ollut juovuksissa ja matkajuomana oli pelkkä vesi. Olin Amerikan vuosina usein Pian kouluretkillä valvojana mukana ja tunnelma koulubussissa oli sama. Niiden matkojen jälkeen korvat soivat ja päänsärky oli hirveä.
Miten brassit saisi hiljaisiksi ja rauhallisiksi? Perillä oli hieman sumuista, mutta surffaukseen sopivat aallot, upea, suuri, hiljainen hiekkaranta. Pari rantaravintolaa, surffaajia leiriytyneinä telttoihinsa, pieni kylä jonkinlaisia elämäntapaintiaaneja. Muuten koskematon luonto. Upeata.
Mikko retkottaa katkarapulounaan syötyäänEmmehän me loikoile auringossa. Söimme katkarapuja, kävelimme hiekkarantaa päästä päähän, kahlasimme viileässä vedessä (20C).
Joku tulee beachille pelkissä uikkareissa, joku tarvitsee t-paidan, hupparin ja kahdet sandaalit. Mikko kävi uimassa, minä palelen kuumemmassakin ilmassa kuin nyt 25C-asteessa.Takaisin Jeeppiin kello neljältä. Muut lähtivät samaan sumaan - hyvä niin, takkuilevat autot saivat apua, pienempiä hinattiin ja ... Mikko - mikä olikaan se auto joka jumittui jokaiseen ylämäkeen ja suti toivottoman oloisena mutavelissä?? Ai joku Mitsubishi Pajero. Iso Jeeppimme vuodelta 1985 oli kyllä yliveto tuollaisessa maastossa!
Alamäkeen vaan!Retki maksoi 24 euroa hengeltä, halpa hinta taivasosuudesta. Pääsimme paratiisiin vaikka kadotus olisi ollut ihan yhtä todennäköinen. Olisin lähtenyt kumpaan vain, retki oli seikkailu ja sellaisenaan hauska.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti