Olen lääkäri luultavasti sen vuoksi että lääkärissä käynnit ovat tavattoman rasittavia, stressaavia ja suorastaan pelottavia. Jopa hammaslääkärissä käynnit. Lääkärit kysyvät vaikeita kysymyksiä ja menen solmuun yrittäessäni selvitä niistä. Jopa hammaslääkärit pystyvät aiheuttamaan täydellisen taantuman ajatuskyvyssäni.
Michelle suositteli hammaslääkäriksi Dra. Márciaa, jonka mainosti puhuvan jonkin verran englantiakin ja varasi minulle ajan. Lupasi olla puhelimen tavoitettavissa jos tarvitaan tulkkausapua. Koppavasti sanoin että tuskin apua tarvitaan, kyse on simppelistä asiasta, ja yleensäkin hammaslääkärissä on tavattoman vaikea puhua koska suu on täynnä tuppoja ja imureita ja joka tapauksessa, olen lääkäri ja hallitsen alan kielen.
Istahdin odotustilaan, mutta mitään ei tapahtunut. Koputin varovasti Márcian huoneen ovelle. Ahaa, täällä jokaisella lääkärillä onkin omat vastaanotto- ja odotustilat, potilaat eivät norkoile yleisissä tiloissa. Vastaanottovirkailija tiesi odottaa minua ja pyysi dokumentteja. Dokumentteja? Mitä? Ensimmäinen soitto Michellelle.
- "Se vakuutuskortti jonka annoin Mr. Mikolle, vihreä-valkoinen, eikö sinulla ole sitä?
- "En ole kuullutkaan. Ehkä voin maksaa rahalla ja saan korvauksen myöhemmin?"
Maksoin etukäteen. Tarkistus ja tarvittavat röntgenkuvat maksoivat 32 euroa.
En ollut odottanut itseni pituista, Miss Brasilian näköistä kaunotarta hammaslääkärin valkoisessa takissa. Tunsin itseni vanhaksi ja ryppyiseksi. Menin täysin lukkoon. Unohdin portugalin kokonaan. Unohdin myös latinan. En muistanut aivan tavallista sanaa "profylaksia", suojalääkitys. Olin kirjoittanut esitietoihin että käytän päivittäin doksisykliiniä, mutta ainoa mitä sain sanottua kysymykseen "Miksi?", oli "Malaria...". Márcia kysyi onko minulla malaria. "Ei, ei, mutta... ". "Profylaxis?" ehdotti Márcia. "Sim, sim".
Tutkimuksen aikana minun ei oletettukaan puhuvan. Sen jälkeen Márcia selitti jatkosuunnitelman minulle, ja sanoin "Sim, sim". Luulen että Márcia ei uskonut minun ymmärtävän mitään, koska soitti Michellelle ja Michelle tulkkasi minulle. Michelle ei ole kovin hyvä lääketieteellisessä englannissa, eikä Márcia puhunut englantia lainkaan. Onneksi olin kuitenkin ymmärtänyt mitä minulle oli selitetty vaikken muuten onnistunut tekemään älyllistä vaikutusta.
Vastaanottoapulaisen kanssa sovin mielestäni tyylikkäästi seuraavan käynnin seuraavalle viikolle. Vastaanottoapulainen soitti silti Michellelle ja Michelle kertoi minulle että seuraava käynti on viikon kuluttua.
Olin täysin maassa käyntini jälkeen. Soitin Michellelle ja sanoin että taisin kyllä ymmärtää kaiken, mutta menen paniikkiin kun olen potilaana. Michellen mielestä se oli kovin vitsikästä
- "Hah hah, a doctor is afraid of doctors, very funny"
Brasilialaiset voivat olla todella rasittavia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti