Farkkukaupassa

Jos hammaslääkärissä tunsin itseni vanhaksi ja ryppyiseksi, sain hyvän mielen tänään farkkukaupassa. Menin ihan vain aikaa tappaakseni sovittelemaan farkkuja. Myyjä oli nuori kaunis tyttö joka kantoi minulle pinotolkulla farkkuja kokeiltavaksi.

Brasilialaiset ovat Manauksessa lyhyitä ja lyhytjalkaisia, mutta jostain syystä täällä on farkkuja jotka ovat kuin minulle tehtyjä. Missään ei ole ollut niin helppo ostaa farkkuja kuin täällä. Lahkeet on riittävän pitkiä ja mallitkin ovat sopivia. Ja myyjien kannustus ei vähennä ostohalukkuutta.

Myyjätytön mielestä kaikki farkut olivat minulla upeita. Lopulta hän rupesi karsimaan tylsimpiä farkkuja. Kun tyttö alkoi tuoda minulle sovitettavaksi todella "cool" farkkuja, sellaisia valmiiksi likaisia ja rikkinäisiä, yritin vaimeasti sanoa että ne eivät ehkä ole ihan minun ikäiselle. Tytön mielestä olin ihan nuori ja käski kokeilla. Kiskoin riekaleiset housut jalkaani. Kaikki myyjätytöt kerääntyivät ympärilleni ja heidän mielestä minusta tuli todella "cool". Rikkinäisten hintakaan ei ollut kalliimpi kuin ehjien.

Mietin kuitenkin ikääni ja sanoin että ei nyt tällä kertaa rikkinäisiä. Otan jotkut toiset, ehdotapa minulle parhaat jos nämä kaikki oli niin "cool". Tyttö valikoi minulle kahdet ja laski niille hinnan. En ymmärtänyt tytön käyttämää matematiikkaa, mutta tulin kaupasta kassissa kahdet uudet farkut joista olin maksanut yksien -tosin kalliiden - hinnan. Kummassakaan ei ole reikiä eikä tahroja, sen verran konservatiivisena pysyin. En oikein pysty maksamaan 80 euroa likaisista ja rikkinäisistä housuista, olkoon vaikka kuinka nuorekasta.

Ovat nämä aika kettuja kauppaamaan, mutta myönnän hyvällä että farkut täällä ovat hyviä.