perjantai 28. syyskuuta 2007

Langaton tietokoneyhteys

Amerikassa asuessa jouduin hoitamaan mitä hankalampia kotiasioita. Piti löytää vesivahinkojen korjaajia, etsiä sopivat putkimiehet, kilpailuttaa viemäriputkien kaivajat ja etsiä sähkömiesten kanssa talomme pääkatkaisijaa. Aiemmin en ollut ikinä puuttunut vastaaviin asioihin. Ennen Amerikkaan muuttoa en ollut koskaan tavannut putkimiestä.

Kotiasioista vastaaminen on hyvin vaikeata jos ei ole aavistustakaan mistä on kyse. Viemärit eivät minua kiinnosta, sähkön kulku on minulle mysteeri, en tiedä mitä tehdä rikkonaisille sulakkeille.

Amerikassa puhuttiin englantia. Vaikka en ehkä tajunnut asioita, sentään tiesin mistä oli kyse.

Eilen Mikon töistä soitettiin ja varmistettiin että olen tänään kotona kun Mario tulee. Käsitin että Mario tulee tutkimaan voiko meille asentaa internet kaapeliyhteyden jolla voimme käyttää tietokoneita langattomasti. Ajattelin että Mario nuuskii paikat, mittailee jotain etäisyyksiä ja lähtee pois.

Mario oli hyvin hermostunut jo tullessaan, mutta pelästyi todella kun joutui katsomaan minua niska kenossa ylöspäin. Ulkomaalainen jättiläisnainen. Mario istahti varovasti sohvalle, otti salkustaan kansion ja alkoi selittää.

Ilmeisesti Mario oli tullut esittämään minulle kaapelitarjouksen. Kuka älykääpiö oli tämän keksinyt? Tämähän on aivan hyödytöntä. Mario kertoo minulle nopeuksista ja biteistä. En tiedä mikä on bitti. Tiedän kuinka nopeasti autolla ajetaan, tajuan tuulen nopeuden, mutta tietokoneiden nopeudet menevät yli minun ymmärrykseni. Kaapeleista en halua kuulla mitään. Johtojakin vihaan.

Mario oli hirveän hermostunut ja hikoili tuskaisen oloisena. Miesparka. Koska Mario nyt kuitenkin oli meillä, yritin olla hyvin ystävällinen ja kiinnostunut ja yritin keksiä kysymyksiä. ”Voiko kaapelin laittaa tähän taloon?”, ”Voiko antennin asentaa katolle?”, ”Uusi kaapeli? Eikö katolla ole jo antenneja?”, ”Voiko tuolla 512 kilon nopeudella soittaa Skype-puheluita?”, ”Voinko käyttää tietokonetta jokaisessa huoneessa?” Tuskaista kun ei voi kysyä mitä haluaa vaan mihin sanavarasto riittää.

En ymmärrä näitä asioita suomeksikaan, saati portugaliksi. Mutta Mario rauhoittui saadessaan puhua. Sanoin että tarjous on hyvä, mutta "mieheni päättää nämä asiat". Macho-maassa näin ehkä kuuluukin sanoa.

2 kommenttia:

Ukki kirjoitti...

Sanonta "matkailu avartaa" tuntuu pitävän paikkansa lääkärienkin maailmassa.

Mikko kirjoitti...

On todella hämmästyttävää mihin sitä voi venyä kun on pakko tehdä se. Se on oikeastaan hyvin positiivinen tunne. Mutta ei ole pakko olla perinpohin kiinnostunut kaikesta vaikkeen kaikenlaiseen voi joutuakin mukaan./P