Aamulenkillä

Käyn melkein joka aamu lenkillä ja talomme kuntosalissa. En pidä juoksemisesta, mutta johtuen kuumasta ilmastosta, täällä reipas kävely on juoksua tavallisempaa. Liityn muiden aamukävelijöiden joukkoon talomme edessä kulkevalle rantatielle, joka on kaupungin suosituin ulkoiluraitti.

Aurinko nousee kuudelta. Hieman seitsemän jälkeen ei vielä ole tuskastuttavan kuuma. Sunnuntaiyö on viikon vilkkainta menoaikaa joten maanantaiaamuna on vielä merkkejä ilonpidosta. Betonisilla penkeillä makoilee väsyneitä juhlijoita riippumaton alle kääriytyneenä. Pankkiautomaattikopissa nukkui yksi kaveri. Suomessa kävisin nykimässä tällaisia hereille, tarkistamassa ovatko hengissä. Täällä on poliisin vartioasema, joten asiat ovat hoidossa ilman minuakin.

Laranhinja-baarin, pizzerian ja jäätelöbaarin yövartijat heräävät kun vakinaiset työntekijät tulevat siistimään paikkoja. Yövartijat ovat liikuttavan vaarattoman näköisiä nukkuessaan muovituoleissaan ulkosalla shortseissa ja sandaaleissaan. Ei aseita. Jonkun täytyy olla vahtina ettei limsa-automaattia viedä tai ikkunoita rikota.

Puoli kahdeksalta ollaan jo työntouhussa. Baarit ja pizzeriat ovat vain kojuja, pöydät ovat ulkosalla. Terassin kiveystä lakaistaan, muovituoleja ja -pöytiä suihkutetaan puhtaiksi. Vaikka kaikki näyttää kuluneelta ja trooppisen ilmaston vuoksi homeiselta, paikat ovat siistejä. Roskat kerätään pois, tölkinkerääjät apajilla. Tien päässä on Isaacs, juomavesipullojen toimittaja. Sieltä lähtee pyöräilevät vedenkuljettajat kuljettamaan kanistereita asuntojen vesiautomaatteihin. Epäilemme että Isaacsin juomavedet ovat peräisin esimerkiksi meidän talon vesijohdoista - harvoissa taloissa kun juotavaa kraanavettä. On vaikea uskoa ettei joku talomme työntekijöistä hankkisi itselleen lisätienestiä myymällä kraanavettämme eteenpäin.

Ensimmäiset ihmiset menevät rannalle. Rantabaareja siivotaan. Ne ovat paikkoja joihin meillä ei ole asiaa. Olemme yläluokkaa. Kävelen ohi ja näen kuinka vesi on taas laskenut. Kaksi kuukautta sitten hiekkaranta oli kokonaan veden alla, nyt siihen mahtuu aurinkovarjoja ja tuoleja. Kookospähkinän myyjä on tuonut kärrynsä hiekkarannan viereen. Kookosta voin kyllä ostaa, myyjä iskee veitsellään pähkinän auki niin että saan pillillä imettyä kylmän kookosmaidon.

Busseista tulee siivoojatyttöjä. Kerrostalojemme portinvartijat tarkistavat henkilöllisyyden ja päästävät heidät palvelusväen portista sisään, minä menen asukkaiden ovesta. Minut tunnetaan, voin huutaa kiitos tai nostaa peukaloni kiitokseksi.

Kuntosalissa on kuudennen kerroksen nainen jota tervehdin, muttemme koskaan puhu. Hän on avannut television, mutta kuuntelee omaa musiikkia kuulokkeistaan. Joskus toinen naapurinainen on Personal Trainerinsa kanssa paikalla.