Olen taas ruennut käymään sairaalassa. Emme ole vielä Franklinin kanssa päässeet yhteisymmärrykseen mitä voisin tehdä siellä, koska en enää halua katsoa muiden työntekoa. Ehdotin tutkimusryhmään liittymistä, vaikka laboratoriotyötä mutta jotain sellaista jossa saan aikaiseksi jotain. Ja sairaalan nettisivujen kääntämistä englanniksi. Sen voisin hyvin tehdä, ja samalla tehdä sivut hieman myyvemmiksi. Katsotaan miten asiat kehittyvät.
HIV/AIDS-symposium alkoi aamulla puolisen tuntia myöhässä, ihan normaalisti. On raskasta kuunnella koko päivä luentoja ja vielä portugaliksi. Ilokseni ymmärsin aika paljon, ehkä sen vuoksi että tiesin jotain HIV:istä ja hepatiiteista joita myös käsiteltiin. Hyvät power point-esitykset auttoivat. Lukeminen on helpompaa kuin kuunteleminen.
Putosin täysin kärryiltä kun keskusteltiin. Luennoitsijat puhuivat tunnin ja keskusteluun meni sen jälkeen puoli tuntia. Aikataulun mukaan luennoitsijan 45 minuutin esitykseen sisältyi keskustelukin. Brasilialaiset ovat uuvuttavia keskustelijoita. Kaikilla on mielipiteitä ja ne perustellaan perinpohjaisesti. En ymmärtänyt yhtään kysymystä enkä yhtään vastausta. Äänensävyt kävivät kiivaiksi, ilmeisesti hoitotavoista kiisteltiin. Sitten taas naurettiin. Sellaisia nämä brasilialaiset ovat. Kysymystulva oli aina pakko lopettaa että jotenkin päästäisiin eteenpäin. Sekin on ihan brasilialaista.
Hyvä että oli kahvitauot. Useimmat joivat tuoremehua joita oli useita laatuja tarjolla, vaikka kyllä kahviakin meni. Lisäksi vadeittain makeita kakkuja, croissanteja, sämpylöitä ja juustopalleroita. En minä ainakaan tarvinnut lounasta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti