Ratsastusjutut ovat yhtä tylsiä kuin golf-jutut, mutta kerron nyt kuitenkin eilisestä. Ei tätä tarvitse lukea.
Se sao paulolainen nainen on tullut jäädäkseen tallille ja tuonut tiukan kurin mukanaan. Saimme paperit joihin pitää täyttää henkilötiedot, osoitteet ja yhteystiedot. Ja äidin ja isän puhelinnumerot ja ammatit ja heidän allekirjoituksensa. Ehkä yritämme Mikon kanssa olla toistemme holhoajia?
Lisäksi jouduimme oppitunnille. Mikko ei saanutkaan kesyttää itse Queeniä kuten aikaisemmin vaan joutui venyttelemään ja vääntelemään itseään käynnissä, ravissa ja laukassa. Siinä ei ollut Mikon mielestä mitään järkeä, maksetaan siitä ettei saa tehdä mitä haluaa! Sen lisäksi hyppelimme esteitä. Menimme hienosti jonossa, paitsi silloin kun Mikon piti hypätä. Se aiheutti aina kaaoksen koska hevoset joutuivat väistelemään sinne tänne toisiaan. Mikon Queen lähestyi lupaavasti estettä mutta siirtyi juuri ennen hyppyä käyntiin ja pysähtyi nääntyneen näköisenä esteen eteen.
Tilanne oli ongelmallinen. Opettaja oli päättänyt että Mikko ei ymmärrä portugalia, mutta esteen yli oli mentävä. Kun opettaja tajusi että Mikko ei eläissään ole hypännyt yhdenkään esteen yli, hän oli kauhuissaan ja oikopäätä madalsi puomin lähes maan tasalle. Onnellinen loppu - Mikko hyppäsi hienosti esteen yli. Kaikki hurrasivat ja taputtivat käsiään.
keskiviikko 12. syyskuuta 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Hupaisaa tuo isän esteiden hyppely. Haluaisin oikeastaan nähdä livenä.
Kannattaisi nähdä. Isä on ihan taitava, muttei ihan täydellinen kuitenkaan. /P
Lähetä kommentti