Torstai-iltana jätin talomme portille kirjeen jossa Michelle portugaliksi selitti vartijoiden tiedoksi siivojamme vaihtumisen. Selitin itsekin vartijoille että ”maanantaina tulee Maria, Renata tulee huomenna, mutta ei enää sen jälkeen, Renata lopettaa”. Olin todella ylpeä itsestäni ja Mikkokin autossa odottaessaan katsoi ällistyneenä kuinka juttelen iloisesti portugalia vartijoiden kanssa.
Perjantaina aamulenkiltä tullessani näin kuinka Renata on menossa bussipysäkille. Huusin Renataa. Vartijat eivät olleet päästäneet Renataa meille.
Menimme yhdessä portille. Koska siivooja oli mukanani, meille avattiin palveluskunnan kalteriportti, ei sitä lasiovea jota yleensä käytän.
Kerroin vartijoille että Renata tulee vielä tänään. Vartijat heiluttelivat minulle Michellen kirjettä jossa ilmoitetaan että Renata lopettaa meillä siivoamisen, että Renata ei tule enää meille. Yritin selittää että tokihan Renata minun kanssani voi tulla minun kotiini. ”...mutta tämä kirje... ”
Olin tulossa lenkiltä, ei minulla ollut puhelinta mukanani. Renatalla oli puhelin ja Michellen puhelinnumero. Soitin Renatan puhelimella Michellelle ja pyysin Michelleä kertomaan vartijoille että huolimatta hänen kirjoittamastaan kirjeestä, Renata saa tulla minun kotiini minun kanssani vielä tänään.
En tiennytkään kuinka vaikea meille on päästä. Että minäkään en voi määrätä kuka meille saa tulla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Saipa aloittaa sunnuntain makealla naurulla, lisää vaan tällaista!
Lankesinpa itsekin, tämä kommentti oli tarkoitettu ratsastusjuttuun!
Lähetä kommentti