Kelluvassa ravintolassa

Aamu oli ihan kaunis, mutta sateen jälkeen lämpötila putosi +24C asteeseen. Se on Manauksessa jo viileä päivä. Tapasimme sovitusti Arin seurueineen tehtaalla ja menimme lounaalle.

Ari ei koskaan liiku vapaa-aikanaan yksin. Aina kun olemme tavanneet, Arilla on mukana lapsia ja aikuisia emmekä koskaan ole ihan varmoja miten he ovat sukua keskenään. Mikko on tuntenut Arin vuoden verran ja nyt tapasimme jo kolmannen tyttöystävän. Ari ei tee mitenkään naistenmiehen vaikutusta. Joskus portugalintunneillani onkin tunne että pidän terapiavastaanottoa enkä pelkästään opi kieltä.

No, nyt oli mukana uusi tyttöystävä Josy, hänen 9-vuotias Carolina ja 6-vuotias Vitteo sekä tietysti Josyn äiti. Lisäksi Aryn 6-vuotias Catarina.
Ary tyttärensä kanssa uimassa ravintolan vieressä

Kelluvat ravintolat ovat suosittuja. Kaksistaan Mikon kanssa emme mene niihin koska ne ovat täysin paikallisten kansoittamia. Niihin ei tulla pelkästään lounaalle, vaan viettämään päivää. Mekin olimme kolme tuntia. Viileästä päivästä huolimatta lapset ja Ari uida polskivat melkein koko ajan ja tulivat välillä uikkareissa syömään. Josy ja hänen äitinsä eivät osaa uida ja me olimme jo kotona päättäneet olla uimatta koska tiesimme paikan. Lapset uimassa


On syvän veden aika ja ravintola todella kellui, ympäröivä vesi on syvää. Läpinäkymättömän mustan pinnan alla voi olla mitä vaan, kaimaaneja tai piranhoja. Pitää vain toivoa ettei ne ole nälkäisiä. Iltapäivisin kello 18-19 välillä ravintola on takuuvarma malariasääskipaikka, silloin se ei ole auki. En ymmärrä mikä taika tuossa yhdessä tunnissa on, mutta sanotaan että tuon tunnin aikana ikkunatkin pitäisi olla kiinni koska sääsket liikkuvat.

Kaikki söivät ravintolassa samaa ruokaa. Tambaqui-kalaa, riisiä, papuja, farofaa, ranskalaisten perunoiden näköistä maniokkia. Juomaksi Coca-Colaa ja Mikolle Skol-olutta. Olut on machoa ja siksi ravintolan omistaja vain toi sitä Mikolle, vaikkei Mikko oluesta välitä.