Omituinen otsikko johtuu siitä että katsoin eilen elokuvan "Ihe Importance of Being Ernest", todella nokkela Oscar Wilden näytelmä josta on joku vuosi sitten tehty oikein hyvä elokuva.
Se että on hispaano, latino tai yleensä asuu Etelä-Amerikassa on tärkeä tieto immigraatioviranomaisille, mutta etelä-amerikkalainen joutuu matkustaessaan maasta toiseen jatkuvasti nöyryytetyksi ja häntä kohdellaan aina toisen luokan kansalaisena.
Michelle on Mikon 30-vuotias sihteeri. Kaunis, vaaleaihoinen, mustatukkainen, vihreäsilmäinen brasilialainen. Lempeä ja ystävällinen, avulias ja kohtelias, rakastaa eläimiä, ottaa kotiinsa sairaita kulkukoiria ja hoitaa ne kuntoon. Kaksi kaupallista yliopistotutkintoa, erikoistunut henkilöstöhallintoon. Puhuu hyvin englantia. Suomalaisessa firmassa töissä.
Michelle meni Lontooseen. Kaikkihan me tiedämme että maahantulolomakkeessa kysytään rahavaroista ja laitamme siihen mitä sattuu, jos mitään. Pelkkä typerä muodollisuus...
Ensimmäiseksi Michelle joutui näyttämään paluulippunsa Brasiliaan. Sen jälkeen hänen oli levitettävä kaikki matkustusdokumenttinsa, rahansa viimeistä kolikkoa myöten ja luottokorttinsa virkailijan tutkittavaksi. Yleensä immigraatiovirkailijat kysyvät onko kyseessä huvi- vai työmatka. Michelleltä kysyttiin "Oletko prostituoitu?"
Näitä juttuja kuulee jatkuvasti. Ennen kuin itse asuimme Etelä-Amerikassa oli hassua kun hispaanot otettiin lentokentillä eri jonoihin ja heidän tavaransa pengottiin ja heidän maahantulotarkastukset kestivät. Heitä osasi välttää - jos oli latinoja, mennään toiseen jonoon. Enää se ei ole hassua. Ihmisten loukkaaminen, asuinpaikan tai etnisyyden takia leimaaminen epäilyttäväksi tai toisen luokan ihmiseksi jota voi kohdella kuinka vaan on pelkästään halveksittavaa.
En todellakaan tiedä voiko asiaan ikinä tulla inhimillistä ratkaisua. Enkä tiedä kuinka kauan oma EU/Finland-passini auttaa maahantulotarkastuksissa. Asunhan Etelä-Amerikassa. Latino, siis epäilyttävä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Teille kerroinkin jo puhelimessa, että Charlotten kentällä olin todistamassa amerikkalaisten viranomaisten latinosyrjintää.
Costa Ricalainen perhe oli menossa Syracuseen tapaamaan medschoolissa opiskelevaa poikaansa. Isä ja äiti pääsivät passintarkastuksesta ongelmitta, mutta tytär vietiin takahuoneeseen jatkotarkastuksiin. Tytär (joka muuten on lääkäri) oli ilmeisesti joutunut tarkastettavaksi, koska hänellä oli kaksi passia mukana. Vanha passi oli menossa umpeen ennen paluumatkaa, joten hän oli hankkinut uuden passin. Viisumi oli vanhassa passissa, joten molemmat olivat mukana. Amerikkalaisviranomaiset pitivät tätä jotenkin epäilyttävänä ja erittäin vaikeana tapauksena. Passeja ilmeisesti tutkittiin yli kaksi tuntia. Veikkaan että länsieurooppalaisella passilla olisi päässyt läpi huomattavasti nopeammin.
Voiko oikeasti olla kovin monimutkaista todeta, että molemmat passit kuuluvat samalle henkilölle ja viisumi on voimassa koko matkan?
Mielestäni oli myös aika selvää, ettei perhe, jossa puolet jäsenistä on lääkäreitä, ole laittomia maahanmuuttajia.
En tiedä pääsivätkö koskaan jatkamaan matkaa.
Tämä kaikki on ihan totta. Aikaisemmin kun en tuntenut etelä-amerikkalaisia, asia ei kamalasti kiinnostanut. Nyt tunnen heitä enkä tajua miten he, ihmiset jotka ovat poikkeuksellisen ylpeitä maastaan ja ja kansallisuudestaan, voivat sietää moista kohtelua. Ja miten on mahdollista että heitä saadaan kohdella niin ilman että siihen puututaan.
Lähetä kommentti