Yksin kotona 1

Mikko on Suomessa. Meillä ei ole täällä erityisempää sosiaalista verkostoa, joten ei ole hirveästi seuraa, jota en välttämättä niin kaipaakaan. Hmm... tuo kuulosti tylyltä, mutta on kiva olla yksinkin.

Heräsin aikaisin ja jo 7.30 lähdin ulos aamukävelylle. Juoksemisen sijaan täällä on ihan normaalia kävellä reippaasti. Tosin läheisen armeija-alueen sotilaita juoksee kadulla muodostelmassa joka aamu hieman ennen kello kahdeksaa kun ajan sairaalaan. Sotilaat erottaa helposti: maastonvihreät urheilushortsit, ilman paitaa, trimmin näköisiä nuoria kavereita ja täyttävät kolmikaistaiselta tieltä yhden kaistan. Reunimmaiset sotilaat pitävät kädessään punaista lippua varoittamassa autoilijoita, mikä tuntuu aika turhalta. Porukan sekä näkee että kuulee, usein ne kailottavat kuorossa armeijatapaan jotain juoksujoikua.

No, minä kävelin. Portilla takaisintullessa vartija ojensi postin, täällä ei harrasteta postiluukkuja. Menin talomme kuntosaliin. Siellä on harvoin muita, nytkin olin yksin.

Söin aamiaiseksi tapioca-letun juuston kanssa ja mietin mitä tekisin. Telkkarissa mainostettiin Amazonin oopperajuhlia, huomenna on konsertti - kyllä yhdelle hengelle paikka löytyy. Ajoin keskustaan, ostin tyylikkäästi portugaliksi lipun, mutta myyjä käänsi puheen englanniksi kun järkytyin etten saanutkaan paikkaa permannolta. Huominen Maria Callas-konsertti on niin loppuunmyyty että sain paikan ylimmältä parvelta viiden hengen aitiosta jossa kaikki muut paikat on myyty. Sieltä ei näe yhtään mitään. Lippu maksoi 14 euroa, joka on paljon, kun ajattelee että permantopaikka oopperan ensi-iltaan maksoi 30 euroa.

Viereisestä kirkosta kuului musiikkia, kävin siellä. Katoliset kirkot on jänniä. Ihmisiä rukoili ja teki hartaina ristinmerkkejä, ja sitten joku porukka soitti alttarin edessä nauhalta kovaan ääneen hilpeätä Halleluja-musiikkia ja harjoitteli sen tahdissa tanssia ja laulua.

Ajoin Amazonas Shoppingiin. Kampaajalla käynti on ikävää, etenkin kun ei osaa kieltä, mutta joskus siellä on käytävä. Täällä ei onneksi tarvitse varata aikaa, vaan kampaamossa on enemmän työntekijöitä kuin asiakkaita ja aina pääsee käsittelyyn heti. Viimeksi en saanut hetkeksikään rauhaa kun kampaaja halusi keskustella, nyt toimin kuten Mikko. Sanoin heti etten puhu enkä ymmärrä portugalia. Kampaajapoika uskoi sen niin hyvin että olin menettää minulle kuuluvan kahvin. Yksi työntekijöistä kiertää kysymässä asiakkailta haluaako tämä kahvia vai teetä, ja kampaajani vastasi puolestani ettei tämä tyyppi ymmärrä mitään. Onneksi olin valppaana ja sain kahvini.

Leikkaus ja föönaus maksoi 30 euroa. Kiertelin ostarissa, söin lounaan ja menin videovuokraamoon. Ennen leffoja katsoin kotona telkkarista Smallvillen ja Housen uusintoja joita tulee joka päivä. En taida koskaan kyllästyä niihin.

Tänään on sadellut ja on pilvistä. Kaupungilla lämpömittari näytti +31 C. Takapihalla teinit pelaavat taas futista. Taidan rueta katsomaan vuokraamaani leffaa 'Superman Returns'. Paras katsoa nyt, Mikko ei todellakaan ole Teräsmies-fani.