Onnenpäivä!

Tiedän että pitää hillitä itsensä rakkauksiensa suhteen. Ensimmäinen rakkauteni lääketieteessä oli radiologia, sitten tuli ihotaudit. Sitten ajattelin että on parempi rakastaa ihmisiä ja menin yleislääketieteeseen. Sitten taisin rakastua businekseen. Lupaan että tämä on viimeinen kerta kun paljastan salaisen rakkauteni ihotauteihin, ainakin kuvien muodossa.

Mutta tänään näin valtavan harvinaisen sienitaudin. Potilas oli vanha mukava mies jota ikäiseni tytär saatteli. Juttelinkin heidän kanssaan, olin kovin sosiaalisella päällä. Tytär jopa halasi minua lähtiessään.

Lobomykoosille annettiin nimi 1931 ja melkein kaikki tapaukset ovat Brasiliassa. Taudin syytä ei tiedetä, mutta luultavasti sieni hiipii Amazonin viidakon syvyyksien maaperästä tai kasvustosta ihon nirhaumaan.Lopulta kehittyy koko säären tai käsivarren aleelle viiriäisenmunan kokoisia kiiltäviä pampuloita. Hoito on kirurginen.

Vaikka kuvassa on käsivarsi ja kuva on otettu netistä, näin tänään suunnilleen samanlaiset kovat pampulat mukavan vanhan miehen sääressä.

Brasilialainen ihotautilääkäri on nähnyt viimeisen vuoden aikana vain kolme lobomykoositapausta ja mukana olleet kolme opiskelijaa olivat minun kanssa samaa mieltä että olimme tosi onnekkaita kun kohdallemme osui lobomykoosi.