Yritin löytää Manauksen kolmatta ostoskeskusta. Onneksi en löytänyt sitä. Ajoin Kulttuurikeskuksen ohi, sen joka on aina kiinni. Nyt ovet oli apposen auki, joten tein äkkipysäyksen ja riensin taloon.
Ennenkuin olin kunnolla sisällä, opiskelijapoika kysyi puhunko englantia. Se ei ole lainkaan outo kysymys, en ole paikallisen näköinen, Manauksessa ihmiset ovat mustatukkaisia ja iholtaan paljon minua tummempia. Pääsymaksua ei ollut, piti vain kirjoittaa nimi vieraskirjaan. Se oli kovin tärkeätä. Sen jälkeen poika lähti opastamaan minua. Vieraskirjoja oli joka huoneessa, jokaiseen piti kirjoittaa nimi. Olisin mieluummin maksanut vaikka viisi euroa kuin jatkuvasti täyttänyt vieraskirjoja.
Talo on alunperin saksalaisen kumikeisarin koti vuodelta 1903. 20-luvulta alkaen se on ollut kuvernöörien koti, viimeinen kuvernööri asui siellä 50-luvulla. Oppaani näytti ylpeänä nykyisen kuvernöörin, Eduardon, muotokuvaa. En viitsinyt sanoa että asumme samassa talossa. Kulttuurikeskus on kyllä hienompi kuin meidän talo, Eduardo-parka. Amazon ei ole kukkameri, mutta puita on paljon. Tumma jakaranda ja vaalea akaia ovat olleet suosittuja parkettina ja ovat edelleenkin ylellisen näköisiä.
Vanhan palatsin vieressä on uudempi talo jossa oli jännittävä valokuvanäyttely Manauksesta ja Amazonista 1900-luvun alkupuolelta. Sielläkin minulla oli henkilökohtainen opas, englanninkielen opiskelijapoika. 1800-luvun puolivälissä Manauksessa oli 50,000 ihmistä, mutta kumipuubuumin aikaan Brasilian koilliskolkasta tuli paljon työntekijöitä viidakkoon ja kaupungissa oli kohta 250,000 asukasta. Monet kuolivat viidakon malariaan, joka ei rannikolla ollut ongelma.
Intiaaneista oli paljon valokuvia. Intiaanit ovat valtion erityisessä suojeluksessa, ne jotka asuvat kaukana viidakossa. Opas kertoi että kahden kuukauden välein heidän luokseen menee lääkäreitä lääkitsemään tauteja, mutta intiaanit eivät huoli apua, vaan käyttävät mieluummin vanhoja kasviperäisiä lääkkeitään. Nämä lääkkeet ovat oikeasti mielenkiintoisia, Trooppisessa sairaalassakin tutkitaan kasveista uutettujen malarilääkkeiden tehoa.
Talossa on myös harrastustoimintaa lapsille ja mahtava kokoelma elokuvia. En bongannut Kaurismäen leffoja, mutta varmasti nekin oli siellä. Elokuvia voi katsoa paikanpäällä tai lainata kotiin. Musiikkikokelma oli samoin vaikuttava, ei pelkkää boi-bumbaan, vaan kaikkea lattarimusiikkia, samoin kaikki viidakon äänet oli taltioitu, jos vaikka joku haluaisi tietää miltä kolibrin piipitys kuulostaa.
- Mistä saan tietoa kaikesta mitä Manauksessa ja Amazonasilla tapahtuu, jotain brosareita, nettisivua vai miten löydän tapahtumat?
Minulle tuotiin nyt meneillään olevan Oopperafestivaalin esite ja viimevuotisen filmifestivaalin esite.
- Niin mutta uusia tapahtumia? Onko netissä jotain?
Englannin opinnot ei taida olla ihan lopussa vielä. Poika tajusi että haluan nettiin ja istutti minut tietokoneen ääreen. En raaskinut kieltäytyä, olin joka tapauksessa ainoa asiakas talossa. Aikani naputeltuani löysin kulttuurisivut ja sieltä kohdan "kalenteri". Siitä näki vain nykyisen kuukauden tapahtumat. On huhtikuun viimeinen päivä, näin vain huhtikuun tapahtumat...
Lähtiessä englantia puhuvia opiskelijoita oli lauma. Mikään ei ollut maksanut mitään, mutta arviointilomakkeen täyttöä toivottiin. Kaikki oli ollut erinomaista, paitsi mainonta (kukaan ei tiedä paikasta josta ei ole olemassa minkäänlaista informaatiota) ja aukioloajat (arkisin kello 9-17. Yksikään työssäkäyvä ei pääse tutustumaan näyttelyihin tai museoihin).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti