Nähtävyys löytyi

Hei nyt se löytyi!

Kerroin aikaisemmin että olemme kaksi vuorokautta etsineet Manauksen viidakkopuistoa. Tänään olimme siellä!! Se oli sen tien varressa jota Mikko ajoi joka päivä töihin ensimmäiset puoli vuotta. Ja melkein kävelymatkan päässä Mikon silloisesta asunnosta.

Manauksen markkinointi on oikeastaan koomista. Turisteille ei todellakaan tyrkytetä mitään. Olimme tänään ajelulla, puhuimme kadonneesta tiedepuistosta.
- "Tuossa vasemmallakin on jotain ryteikköä."
- "Pitikö sen puiston olla jossain täällä?"
- "Ei lähelläkään... käydäänkö silti katsomassa mitä siellä on"

Käännyimme. Puiden takaa ilmestyi suuri rakennus, Instituto Nacional de Pescuisas da Amazonia - INPA, Amazonin kansallinen tutkimuskeskus. Jee... puisto on INPAn alueella. Seurasimme 20 metriä pitkää rekka-autoa, ajoimme risteyksen ohi ja olimme slummissa. Mitä valtava rekka tekee slummissa? Se tekee U-käännöksen, niinkuin mekin. Manauksen liikenteessä kaikki on mahdollista.

Puistoon oli sisäänkäynti muttei parkkialuetta.
- "Nää autot tienvarressa on mun mielestä slummin asukkaiden..."

80 sentin sisäänpääsymaksu ja olimme puistossa. Poliisin näköiset vartijat pysäyttivät meidät heti. Kävelimme väärään suuntaan. Altaassa polski valtavan saukon näköisiä otuksia. Kivoja. Takaa kuului kiivasta pillin vihellystä ja vartijat huitoivat käsiään. Kävelimme taas väärään suuntaan. Karttaa ei ole. Onneksi on poliiseja.

Puisto oli aito viidakko keskellä kaupunkia, siellä oli nahkean kuuma ja se oli oikeasti kiva. Näimme vapaana liikkuvia kilpikonnia, krokotiilejä (ne oli kyllä aidatulla alueella), apinoita, pikkulintuja, villisikoja ja jättimäisiä hännättömiä oravia. Tai labradorinnoutajan kokoisia hännättömiä pomppivia rottia. Poliiseista päästyämme saimme kävellä ihan rauhassa kun ihmisiä oli niin vähän. Eihän sinne löydä muut kuin ne viereisen slummin asukkaat joilla ei ole varaa tuollaisiin sisäänpääsymaksuihin.