Ilmiömäinen harhailija

Meillä on poika jolta puuttuu suuntavaisto kokonaan. Muuten pojassa ei ole vikaa.

Ihotautilääkärit olivat tänään menneet toiseen sairaalaan kokoukseen, eikä potilaita ollutkaan. Käytävällä kuulin puhuttavan englantia, näytti joltain esittelykierrokselta ja kysäisin onko mahdollista että liityn seurueeseen. Olihan se. Olin tunnin verran meksikolaisten ja muiden kanssa kiertämässä sairaalaa ja opin itse asiassa paljon. Ja sain kerrottua Trooppisen sairaalan lääkärille että aion todella olla Manauksessa 2 vuotta ja teen mielelläni muutakin kuin katson toisen lääkärin kanssa potilaita. Kaveri oli oikein innostunut ja suunnitteli kaikkea kivaa missä minusta olisi heille hyötyä. Toivotaan että se toteutuisi.

Tyytyväisenä itseeni en viitsinyt lähteä osastoille lorvimaan vaan lähdin klo 9.15 ajamaan 10 minuutin päähän Millenium Shopping Centeriin, hienoimpaan ostariin Manauksessa. Ajattelin nauttia siellä kahvit ja leivonnaisen.

Eksyin tietysti. Olen ollut monta kertaa Milleniumissa Mikon kanssa. Tiedän missä se on mutta en löydä sinne. Ajoin monta kertaa sen ohi mutta väärällä kaistalla, ja käännyin aina väärään suuntaan. Kello oli 10.30 kun yllättäen ajoin Artesaani-keskuksen ohi. Siellä myydään paikallisia käsitöitä ja olin uutterasti mutta turhaan etsinyt tuota keskusta. Olipas tämä onnellista, olen kaivannut rottinkipunottua roskista. Ostin korin ja jatkoin Milleniumin etsimistä. Kello 11.30 olin ostarissa ja nautin ansaitusti sen kahvin ja leivonnaisen.

Milleniumista on jotakuinkin suora 20 minuutin matka kotiin. Olin kello 13 kotona. Se ettei Ilkalla ole suuntavaistoa taitaa todella olla perinnöllistä.

Portugalinopettaja tulee kello 16. Tämähän on täysi työpäivä!