Kunnianosoitus Maria Callas'lle

Olen iloisten musikaalien ystävä. Oopperat on vaikeatajuisia, tarinat köykäisiä. Sankarimiehet ovat pönäköitä tenoreita, sankarittaret kuolevia tanakoita sopraanoja. Sankarittaria kehutaan jos he pystyvät kiekumaan niin korkealla äänellä että lasit helisevät.
En siis odottanut ihmeitä kun menin kuuntelemaan kahden sopraanon esittämää Maria Callas-juhlakonserttia, käsittääkseni sama repertuaari minkä Callas esitti joskus Pariisissa. Mutta on sitä oltu Pekingin Oopperassakin, sitä kimeämpää laulua ei enää voi olla.

Eksymisen pelossa olin teatterilla tuntia ennen esitystä. Pientä jonoa oli jo ehtinyt muodostua. En tiedä miksi jonotetaan, kaikilla on oopperajuhlien esityksiin paikkaliput. Kävin ensin kahvilla vahvistamassa itseäni, menin jonoon, ja pääsin kolmannelle parvelle, neljänteen kerrokseen katonrajaan aitoon, jossa on viidelle hengelle paikat. Penkit voi asettaa siten että kolme mahtuu kaiteen viereen ja kahdesta takimmaisesta ei sitten näe mitään.

Oopperatalo on valmistunut 1896. Ehkä silloin haluttiin salamyhkäistä yksityisyyttä, koska kaikki parvipaikat ovat samanlaisia lokeroita. Kuvassa jokaisen pylvään välissä on se aitio. Permannolla on tehokas ilmastointi, siellä tarvitaan takkia, katonrajassa on tukalan kuuma eikä ilma oikein kierrä. Esityksen aikana näin monen katonrajakatsojan suorastaan retkottavan nukkuessaan.
Olin aitiossa ensimmäisenä ja istuin tietysti kaiteen viereen. Nelihenkinen seurue tuli kohta - naisia kolmessa sukupolvessa, kaikilla tiukka nuttura, ja vajaa kolmikymppinen mies, ilmeisesti nuorimman naisen veli. Mies asettui ilman muuta takariviin, samoin nuori nainen.

Sopraano ja mezzo-sopraano olivat loistavia. Ällistyin että aivan spontaanisti taputin ja naisten äänet soivat todella kauniisti. Ei se ollut tavallista kiekumista. Sopraanot esittivät sikermän tunnettuja lauluja oopperoista kuten Madame Butterfly, Sevillan parturi, Tosca, Verdin Macbeth (outoa, menemme katsomaan Shostakovitshin Macbethia - onkohan sillä mitään tekemistä Shakespearen kanssa? Macbethin mainoksessa on Leninin kuva. Shakespeare ja Lenin...), Aida, Don Carlos, Nabucco ja Carmen.

Väliajalla jouduin pakottamaan nuorimman naisen ottamaan paikkani kaiteen vierestä. Minusta oli ihan reilua että hänkin näkisi jotain, mutta oli kamalan nöyryyttävää hänelle että hän nuorena naisena istui paremmalla paikalla kuin tällainen vanhus. Kiitoksista ei tullut loppua. Melkein toivoin että olisin vaan istunut paikallani.