Sähkäkatkos

Mikko oli illallisella ja olin yksin kotona. Katselin telkkaria. Joskus yhdeksän maissa illalla sähköt katkesi. No, sitä sattuu ja varageneraattori räpsähti päälle. Suljin telkkarin, valot ja ilmastoinnit ja menin parvekkeelle katsomaan maailmaa. Näytti pimeältä. Katuvalot oli pois mutta joen vastarannalla näkyi jotain valoja ja kaikki naapurissa olevat kerrostalot oli valaistu.

Sitten talomme generaattori simahti ja talomme oli aivan pimeä. Talon eteen tuli poliiisauto vilkkuvine valoineen - olisiko ollut talossa asuvan kuvernäärin takia. Autoja tuli taloomme - yleensä äänettömästi sähkövoimalla liukuvat ovet oli nyt työnnettävä käsipelillä auki ja kiinni. Jokainen sisääntuleva ajaja valaistiin taskulampulla ettei vieraita hyökkäisi taloon. Vain meidän talo oli pimeä katuvalojen lisäksi. Tosin vastarantakin pimeni aivan mustaksi.

Varmaan terrori-isku roistomaista kuvernööriä vastaan! Talomme parvekkeet täyttyi uteilaista asukkaista. Vartijoita ja autonkuljettajia vilisi alhaalla taskulamppujen kanssa. Tropiikissa on pimeää yöllä.

Istuin leppoisasti parvekkeella, join teetä ja nautin lämpimänkosteasta ilmasta jota on helppo hengittää. Tähtiäkin näkyi.

Mikko tuli. Hissit ei toimi joten käveli reippaasti 10 kerrosta kännykän valossa. Vartijat saatteli ihmisiä pois, Mikko oikeastaan luuli että taloa evakuoidaan. Ne oli varmaan kuvernöörin perhe ja lähimmät sukulaiset jotka kiidätettiin jonnekin piiloon.

Pimeys oli mukavaa. Istuimme parvekkeella ja yritimme etsiä taivaalta sadunomaista Etelän Ristiä, tähti josta Mikko oli unelmoinut lapsena. Ei näkynyt ristinmuotoisia tähtiä. Suunnittelimme nukkuvamme riippumatoissa parvekkeella jos sähköä ei saada.

Valot syttyi 11.30, ilmastointi käynnistyi, elämä oli taas normaalin tylsää. Ennen sähkökatkosta talomme kentällä futista pelannut porukka jatkoi siitä mihin oli jäänyt. Kuvernöörin seikkailut ei ole meidän tiedossa.