Liityimme Sociedade Hipica Nilton Lins-ratsastusklubiin.Arviointituntiratsastus oli sovittu klo 20-21 välille, noin puoli tuntia. Olimme niin hermostuneita että menimme jo 19.20 tallille, toivotimme hyvää iltaa toimiston tädille, tutkimme siellä olevat ratsastussaappaat olevan kumia - tädin mukaan ne ovat oikein hyvät - ja istuimme kahvilakatoksessa ja katsoimme ratsastajia.
Kentällä oli teini-ikäisiä poikia, muutama pieni tyttö, mies villihevosta kesyttämässä, opettaja juoksi 5-vuotiaan ratsastavan tytön vieressä, isä ja tytär hyppäsi esteitä. Viisivuotiaan isä tuli juttelemaan, puhui hyvää englantia, hoitaa Nokian Brasilian logistiikkaa. Tallin omistaja, Gina, tuli esittäytymään ja toivottamaan tervetulleeksi. Tämähän on sosiaalista hommaa!
Joskus kahdeksan jälkeen länkisäärinen opettaja tuli hakemaan meitä tallille. Se hyvännäköinen opettikin muita, mutta ehkä ensi kerralla... Valkoiset hevoset oli laitettu meille valmiiksi, Imagem ja Prince. Mikko vietiin rampille josta vammaisratsastajat hivuttautuvat pyörätuoleista hevosen selkään. Mikkokin pääsi ratsunsa selkään.
Menimme kentälle, ensin käyntiä ja sitten ravia. Lainakypärä oli liian pieni ja puristi aivot ulos kallosta. Hevonen oli tottelevainen, lauhkea ja ravasi kauniisti. Mikon Prinssi käveli ja oikaisi silloinkin. Mikko istui hevosen selässä kuin säkki. Hevonen ei ravannut. Mikko sai raipan, ja huuteli minulle mitä pitää tehdä kun kaakki ei liiku eikä raippakaan auta. Mikko oli läiskinyt raipalla satulaa, ei hevosta.
Länkisääri ojensi Mikon suoremmaksi, väänsi kädet oikeaan asentoon, asetti ohjat sopivan pituisiksi ja käski seurata minua. Johan koni alkoi liikkua. Ravasimme hillitysti peräkanaa. Mikko pysyi selässä ja hihkui innoissaan että pitää etsiä lisää ratsastustalleja niin saadaan näitä ilmaisia arviointitunteja.
Minun piti laukata. Toimin kuten Wiknerin tallilla nostetaan laukka, ja sitten toimin Ruskiksen tapaan kuten entisajan venäläiset sotilaat. Imagem vain seisoi, peruutti tai ravasi. Hermostuin. Yritin kysyä kuinka laukataan, mutta en osannut kysyä. Galopii? Länkisääri käski pois hevosen selästä ja ope laukkasi kuin Zorro. Siis cowboy-tyyli: pitkät ohjat ja pohkeet puristetaan hevosen kylkeen, ei mitään painonsiirtoja. Kyllähän se sitten galoppasi minullakin.
Ratsastimme 45 minuuttia. Ulkona oli 26C lämmintä. Olimme litimärkiä. Mikolle oli tullut länkisääret. Palautimme hevoset tallipojille ja sovimme jatkotunnit. Tällainen ratsatus on tyylikästä, palkkatyöläiset tekee likaisen työn, me vain ratsastamme.
Meistä tuli jo kuuluisuuksia: kieltä osaamattomat suomalaiset ja toinen hädintuskin pysyy hevosen selässä. Tallin ratsastajat ovat yhtälailla tyttöjä ja poikia, mutta tätejä ei ollut kuin minä. Miehet kyllä ratsastavat, ovathan opettajatkin miehiä.
Menimme kotiin, suihkuun ja Mikko lähti yökoneella Sao Pauloon ja sieltä Suomeen. Toivottavasti ei ole kovin kipeät lihakset huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti