Breckenridge on Coloradon yksi 1850-luvun aikaisista kultakuumeen synnyttämistä kaupungeista. Kultaakin sieltä löytyi. Nykyään Coloradossa on useita loistavia hiihtokeskuksia Denverin lähellä, muun muassa kahden tunnin ajomatkan päässä olevat Breckenridge ja Vail, joissa molemmissa hiihdimme. http://breckenridge.snow.com/winterhome.asp
Asuimme Breckenridgessä kodikkaassa puurakenteisessa kerrostaloloma-asunnossa, condossa. Mukava condomme oli ylimmässä neljännessä kerroksessa. Kaksi tilavaa makuuhuonetta, kaksi kylppäriä, suuri olohuone – ruokailutila – keittiö sekä parvi. Parvella oli sängyt neljälle, joten Antilla ja Ilkalla oli tosi paljon tilaa.
Breckenridgen kyläkorkeus on huimat kolme kilometriä, ja tottumaton hengästyi joka kerran kavutessaan portaissa ylimpään kerrokseemme. Uskomatonta läähätystä. Ei ihme että kylässä kiersi ympärivuorokautinen happipalvelu jos ilma kertakaikkiaan kävi liian ohueksi. Alppitauti totisesti vaani 4 kilometrin korkeudessa huipulla, mutta sinne ei ollut pakko mennä, paitsi tietenkin Antin, Ilkan ja Mikon. Pia ja minä hiihdimme turvallisesti 3,200 – 3,700 metrin korkeuksissa ja hengästyimme siinäkin ihan riittävästi. Flunssainen Pia käytti salaisena aseenaan astmasuihketta, jonka avulla pystyi laskemaan kaikki neljä päivää.
Pihisevä Pia ei välittänyt tuplamustista pystysuorista rinteistä tai kilometrin pituisista kumpareikoista. Pysyttelimme Pian kanssa upeilla leveillä ja hyvinhoidetuilla rinteillä joilla voi lasketella vaikka miten. Hisseihinkään ei riittänyt jonoja, vaikka ihmisiä oli paljon. Tilaa on loputtomasti! Mikko ja pojat kierteli omia synkkiä reittejään. Tapasimme eväinemme lounasaikaan rinneravintolassa. Iltaisin söimme ravintolassa.
Ilma oli vuoristoisen vaihteleva. Aurinkoa, lunta, räntää, viimaa, lämpöä +1° – +10° C. Hiihtokelit oli mainiot.
Kylä on kaunis. Pääkadulla on vanhoja viktoriaanisia taloja, ja uudet rakennukset on suunniteltu vanhan miljöön mukaisesti. Pikkukauppoja ja ravintoloita, hotelleja ja condoja vieri vieressä. Rinteet tulevat kylään asti. Mekin laskimme päivän päätteeksi kompleksimme kuumavesialtaan viereen. Emme syöksyneet suoraan altaaseen, vaan huohotimme portaat ylös huoneistoomme, vaihdoimme uikkarit ja kipitimme pyyhkeeseen kietoutuneena paljain jaloin pihan poikki kuumavesialtaaseen.
Yhden illan Pia ja minä käytimme shoppailuun Outlet store-alueella. Amerikassa jokaisen lomakeskuksen lähellä on ostoskeskus, jotka ovat tosi suosittuja. Useimmat amerikkalaiset tekevät työtä niin paljon että ainoastaan lomalla ehtii shoppailla. Lomia kun Amerikassa ei tunneta sellaisina kuin Suomessa. Duunarin vuosiloma on yksi viikko, päällikkötasolla kaksi viikkoa, neljäkin viikkoa on mahdollista, mutta harva viettää yli viikon yhtämittaisen lomajakson.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti