Brasiliaan opiskelemaan

Olen aika ymmällä brasilialaisesta opiskelusysteemistä ja yrittänyt sairaalassa sitä kysellä. Vaikka olen löytänyt hyvää englantia puhuvia opiskelijoita, he eivät silti ymmärrä etten ymmärrä täkäläistä systeemiä. Ihan niinkuin Amerikassakin oli vaikea saada selville mikä on collegen ja universityn ero tai onko siinä eroa ja sitten vielä yrittää selittää se Suomessa. Suomalaisenkaan opiskelusysteemin selittäminen ei minulta onnistuisi.

Kouluun mennään täällä 6-vuotiaana ja 18-vuotiaana lukio loppuu. Sen jälkeen useimmat haluavat yliopistoon. Yliopistoon päästäkseen on läpäistävä koe, eikä pelkästään päästävä läpi, vaan oltava todella hyvä. Etenkin lääketiede ja oikeustiede ovat hankalia. 10% hakijoista pääsee sisään ja kaikki ovat motivoituneita hakijoita. Helpompi on päästä opiskelemaan esimerkiksi portugalia tai vaikkapa opettajaksi.

Useammalle alalle voi yrittää samana vuonna, mutta ei samalla kokeella, vaikka jokaiselle alalle vaaditaan suunnilleen samat tiedot. Kaikki mitä on opiskeltu lukiossa tentitään. Pääsykoe on yhdistelmä suomalaisten ylioppilaskoetta ja pääsykoetta, mutta se käsittää kaikki aineet. Ei voi valita reaaliaineista vaikka vaan uskontoa ja jättää historia lukematta, vaan kaikki lukuaineet on sisällytetty pääsykokeeseen. Kova juttu.

Koska maa on suuri ja vain harva pääsee opiskelemaan, opiskelijoiden on pakko olla fiksuja.

Jos haluaa ehdottomasti lukea vaikka lääketiedettä, on todennäköistä että joutuu pitämään välivuoden. Useimmat ovat silloin valmennuskursseilla ja opiskelevat pääsykokeisiin. Jotkut ovat töissä, jotkut luovuttavat heti, jotkut pyrkivät useampaan paikkaan ja luopuvat haaveistaan.

Siksi Trooppisessa sairaalassa opiskelijat ovat niin eri ikäisiä. Olen ajatellut että osa jää valmistuttuaan heti eläkkeelle, mutta en ole kehdannut kysyä miksi he ovat niin vanhoja...

Portugalinopettajani Ary, joka oikeasti on simultaanitulkki, oli pari päivää tekemässä tulkin hommia. Sijaisopettajana oli 25-vuotias Khrystie-tyttö. Khrystien vanhemmat ovat lastenlääkäreitä ja hänkin halusi alunperin lääkäriksi, muttei päässyt. Khrystie ei halunnut pitää välivuotta vaan opiskeli turismia, ja päätyi suorittamaan toisenkin yliopistotutkinnon, englanninkielestä. Tällä hetkellä hän on kiinnostunut tulkkauksesta ja opiskelee sitä. Monella Brasiliassa on monta eriasteista tutkintoa johtuen siitä ettei haluta pitää välivuosia. Siis hieman kuten Suomessa.

Khrystien sisko halusi myöskin lääkäriksi, ei päässyt, mutta valmistui kauppatieteilijäksi. Se ei tuntunut omalta alalta, opiskeli sairaanhoitajaksi ja nyt erikoistuu vastasyntyneiden teho-osaston hoitajaksi. Siskoa harmitti kun sairaanhoitajaksi pyrkiessään pisteet olisikin riittäneet reilusti lääkikseen, mutta koska silloin halusi pelata varman päälle pyrkimällä sairaanhoitajaksi, ei alaa voinut vaihtaa.