“Gosta café Karina?”, haluatko kahvia. ”Sim, eu gosto!” kiljahdan. Tottakai halauan. ”O café brasileiro é ótimo!” Brasiliainen kahvi on minusta erinomaista. Mustapaahtoista, vahvaa. Niin vahvaa että puolen desin verran riittää mainiosti ja makeutettuna se maistuu taivaalliselta ja virkistää hetkessä.
Iris ja Ariadne katsoivat minua kummissaan. ”Brasilialainen kahvi on huonoa. Kolumbialainen kahvi on parasta. Et voi pitää tästä kahvista!” Kolumbilainen kahvi on vielä tummempaa. Selitin että suomalainen kahvi on paljon vaaleampaa, eivät ne voineet sitä ymmärtää. Ehkä käytin väärää sanaa, claro, tai ehkä brasilialaistakin kahvia vaaleampi paahto on mahdoton ajatus.
Kysyin anteeksipyytävästi jotain kelvollista kahvimerkkiä jota voin ostaa kaupasta. Sain pari ehdotusta. Kumpaakaan en ollut ostanut kotiin. Olen juonut vain huonoa kahvia maassa jota luulin todelliseksi kahvimaaksi.
Tarkistin Wikipediasta. Arabica-pavut ovat parhaita. Kolumbiassa viljellään arabicaa. Brasiliassa kahvi on robusta-papujen ja arabican sekoitusta. Tämähän on taidetta. Nescafe-murukahvikin kuumaan veteen sekoitettuna kelpaa minulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti