Olen pitänyt taukoa Trooppisen sairaalan kanssa. Toisten työnteon katsominen alkoi kyllästyttää enkä itsekään oikein keksinyt mitä voisin tehdä siellä. Pitää hieman tuumailla. Eilen kävin luennolla jonne kaikki lääkärit kokoontuvat.
Franklin löysi minut heti "ollut muuta tekemistä, vai". Kertoi että viikon kuluttua Amazonas-osavaltion infektiolääkärit kokoontuvat viikonloppuseminaariin Santaremiin, kaupunki tunnin lennon tai vuorokauden jokimatkan päässä Manauksesta. Voisinko tulla? Mieskin voisi tulla mukaan. Se maaseutukaupungin lääkäri Coari´sta tulee myös, voisin tavata hänetkin siellä. Ja voisin lähteä nyt viikonloppuna Coariin ja tulla Santaremiin yhdessä Coarin lääkärin kanssa.
No johan nyt. Meillä on Mikon kanssa perjantai-lauantai väliseksi yöksi varattu lento Sao Pauloon josta tulemme maanantaina yöllä takaisin. Aryn metsästys osuu samaan viikonloppuun Santaremin kanssa "taitaa olla päällekkäistä menoa".
Sanoin että voisi ehkä jutella enemmän mitä voisin todella tehdä sairaalassa, en oikein viihdy opiskelijan tarkkailijaroolissa kun en voi tehdä mitään. Mieluiten olisin jossain tutkimuksessa mukana jos mahdollista. Puhutaan tarkemmin perjantaina.
Puhuin Mikolle Santaremista. Mikko oli heti valmis "mikset sanonut kuten brasilialaiset että on menoa samaan aikaan, mutta saan sen varmasti siirrettyä". Brasilialaiset lupaavat kaikkea ja joku sitten onnistuukin. Yhden kortin varaan ei Brasiliassa kannata jättää mitään. Olin taas liian suomalainen. Puhuin Arylle Santaremista - kyllä metsästyksen voi siirtää. Santaremissa kaikkien pitää käydä, 350,000 asukasta, parhaimmat Amazonin hiekkarannat, ei paljon muuta.
Yritetään päästä siis lääkäriseminaariin Santaremiin. Se voi onnistua tai se ei onnistu. Koskaan ei voi tietää. Elämä on kovin jännittävää täällä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Mielestäni ihan samanlaista Amerikassakin. Aina sanotaan että totta kai järjestyy ja tehdään jotain, mutta oikeasti voi olla monta asiaa sovittuna samaan aikaan, eikä kaikkea ole alunperinkään ollut aikomusta tehdä.
On totta että Brsiliassa monta kertaa tunnistaa samoja piirteitä kuin Amerikassa. Samanlainen piittaamattomuus muusta maailmasta (oma maa on niin suuri ettei muusta tarvitse välittää eikä parempaa maata muutenkaan löydy), ylpeys joka ilmenee vaikka ettei viitsitä opetella muita kieliä ja tuo lupaaminen mitä kaikkea tehdään.
Lähetä kommentti