

Menemme malaria-alueelle. Ary suositteli kumisaappaita jotka ovat halvemmat kuin maastokengät, mutta Mikko mieltyi Indiana Jones-tyyppisiin kangasvartisiin kumiteräkenkiin jotka ovatkin pätevän näköiset. Ne ovat myös kevyemmät kuin saappaat ja sivussa on vetoketju joten ne saa helposti pois nihkeistä jaloista. Ja tietysti hätätilassa jos käärme tai leopardi on purrut jalkaan. Metsästyshän on sademetsän kuumassa kosteudessa ja yön pimeydessä.
Naiset eivät metsästä joten minä en tarvitse erityisvarusteita. Naiset ovat maatilalla juoruamassa ja tekemässä ruokaa. Naiset ikävä kyllä myös nylkevät, kynivät, suolistavat ja pilkkovat miesten saaliit. Ehkä voin silloin vaikka leikkiä lasten kanssa. Ja sitten syödään. Voi olla ettei ruoka maistu. Ne syö käärmeetkin.
Molemmat yöt nukumme riippumatoissa siinä jokilaivassa jos se nyt saadaan korjattua. Ary tarkisti jo parvekkeella olevan riippumattomme ja sanoi että se on kahdelle hengelle. En osaa kuvitella että voisimme Mikon kanssa jotenkin mahtua siihen yhdessä. Pitäisi kai nukkua jotenkin vastakkain ja limittäin, siten että toisen jalat on toisen suussa. En usko että nukkuisimme erityisen hyvin. Etenkin kun ajattelee niitä Indiana Jones-kumiteräsaappaita. Ostamme suosiolla toisen riippumaton senkin uhalla että Aryn sukulaiset pitävät meitä omituisina. Olemme omituisia joka tapauksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti