Menimme sunnuntaina ilmaiskonserttiin Teatro Amazonasiin. Paikallista MPB - sitä brasilialaista populaarimusiikkia - oli luvassa. Jotta saisimme paikat permannolta, menimme tuntia ennen esitystä jonoon. Yleensä puoli tuntia ennen esitystä päästetään sisälle ja esitykset alkavat hämmästyttävää kyllä aivan ajallaan, vaikka muuten täällä ei niin kellonaikoja katsota.
Puoli seitsemän teatterin henkilökunta kiersi jonoa ja sanoi jotain jonka ymmärsimme siten että esiintyjä on viereisessä kirkossa tekemässä jotain ja esitys alkaa hieman myöhemmin. Kirkko on kaupungin hienoin ja yksi nähtävyyksistä, mutta voi olla että ymmärsimme koko jutun väärin. Esitys alkoi viisitoista minuuttia myöhässä, olkoon syy mikä hyvänsä, odotus ei ollut paha.
Kaksi kitaristia ja naissolisti. Kauniita brasilialaisia lauluja, sellaista perinteistä, hieman melankolista, tummalla äänellä laulettuna. Yleisö lauloi hiljaa mukana, jokaisen suu näytti liikkuvan. Oli pari innostunutta naisryhmää jotka huusivat hauskoja välihuomautuksia - ainakin esiintyjiä nauratti, meidän kielitaito ei riittänyt - ja kiljuivat innosta ja antoivat raikuvia suosionosoituksia. Sellainen käyttäytyminen vaikutti aivan normaalilta.
Täytyy mennä ostamaan pari CD:tä että voin autossa kuunnella MPB:tä. Luulen että siinä oppii jopa kieltä, koska laulut ovat niin rauhallisia ja laulujen tekstit ovat hyviä. Ja mukana laulaen sanatkin tarttuvat hyvin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti