Kansanravintolassa

Kävimme illalla syömässä. Käymme täällä usein ulkona syömässä. Kahdelle on vaikea tehdä sopiva määrä ruokaa ja on mukava käydä ulkona. Täällä on tapana syödä ravintolassa. Kioskityyppisiä ravintoloita on paljon, muutama pöytä ja tuoli avogrillin edustalla ja paljon ihmisiä syömässä. On myös oikeita ravintoloita. Todellisia gourmet-paikkoja ei taida oikein olla. Michelin ei käy jakamassa tähtiä Manauksessa.

Menimme kansanravintolaan. Sijaintia ei voi kehua idylliseksi, siinä se on keskellä kaupunkia, moottoritien varressa - eikä täällä harrasteta meluvalleja. Tanssilava-tyyppinen paikka, ei seiniä, katto on, täällähän sataa usein. Pari sataa pöytää. Valkoiset liinat peitetty läpinäkyvällä muovilla, valkoiset muovituolit.

Istuimme vierekkäin, kuten täällä on tapana, ei siis vastakkain. Kuulee paremmin toisen puheen ja näkee saman kuin kaverikin. Katselimme moottoritielle. Busseja ja autoja. Liikenteen meteli tärisytti hieman ravintolan rakennelmia.

Ruokalista on aina sama. Saman katoksen alla, seinättömässä keittiössä on valtavat tynnyrimäiset avogrillit, joissa grillataan paistia, kanaa ja juustoa. Lisukkeeksi on riisiä ja farofaa - sitä maniokkijuurisahanpurua. Lihaa voi tilata niin paljon kuin haluaa - me otimme nyt yhden kananpojan ja 300 grammaa paistia juuston ja riisin kanssa. Ja minulle farofaa, sahanpuruja. Juusto on mahtavaa, tuorejuustoa joka paistuessaa saa sitkeän pinnan ja tiivistyy. Aika tuhtia ruokaa.

Kananpojalle olisin suonut muutaman viikon lisää elinaikaa, sen verran laiha se lautasella oli. Paisti oli todella hyvää. Ja se juusto. Ja riisi oli parasta mitä olemme saaneet täällä. Ja farofa narskui hampaissa kuin hiekka, juuri kuten pitääkin.

Ravintola täyttyi nopeasti kello 20 maissa. Perheitä, sukuja, pariskuntia, nuoria. Kaikenlaista porukkaa. Miehet joi olutta, naiset limsaa tai vettä. Hyvä ruoka, hyvä paikka. Maksoi jälkiruokineen kahdelta hengeltä 24 euroa.