Mikko ajaa työmatkallaan usean slummin ohi. Vuoden aikana osa niistä on jyrätty maan tasalle ja ruvettu rakentamaan kerrostaloja, osa siistiytynyt ja muuttunut täysin.
Slummeja kutsutaan invaasioiksi, valloituksiksi. Perustuslain tai jonkun sovitun käytännön perusteella jokaisella on oikeus asumiseen, ruokaan, sähköön ja veteen. Joku omistaa maata jota ei käytä. Köyhät näkevät käyttämättömän maan, rakentavat siihen hökkeleitä ja asettautuvat asumaan. Sähköt saa vetää lähimmästä tolpasta, vesi kärrätään jostain. Asuminen on siis ilmaista. Riski joutua häädetyksi on tietenkin olemassa. Maanomistaja voi päättää rakentaa alueelle.
Mutta kun köyhä on pitänyt valtausta hallussaan viisi vuotta, hänellä onkin siihen hallintaoikeus. Jos maanomistaja haluaa nyt rakentaa, on köyhälle osoitettava vastaava asuinpaikka. Viisi vuotta on siis epävarmaa aikaa, sen jälkeen asuminen on niin turvattua että hökkeleitä kannattaa rueta kunnostamaan, rakennetaan toinen kerros ja vaikka kolmaskin. Pahvi ja lahot laudat korvataan tiilellä, pihaa laitetaan kuntoon, kadulle tyonnettävät myyntikärryt vaihtuvat kiinteään, hyvin varustettuun kauppaan.
En tiedä onko tämä aivan totta, brasilialaiset ovat tarinankertojakansaa. Mutta näkemämme peruteella voisi hyvinkin pitää paikkansa. Yhtäkkiä surkea slummi lakkaa olemasta surkea. Viisi vuotta on kulunut.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti