Sao Paulossa 2

Sunnuntain talvi-ilma oli varsin miellyttävä. Puolipilvistä - tai no, taitaa Sao Paulossa aina olla sumuisen oloista, suurkaupungin saastepilvi on pysyvä ilmiö. 23C lämmintä. Ostimme eilen Sao Paulon kartan, joka auttoi hahmottamaan hieman kaupunkia, tätä valtavaa ameebaa joka leviää ja laajenee. Sao Paulo on ylängöllä, melkein kilometrin korkeudessa ja sitä ympäröi matalahko vuoristo ja puuton ylänkö. Vielä on tilaa kasvaa. Olimme myös lukeneet Lonely Planetin ehdotuksia mitä turistin kannattaa tehdä.

Otimme taksin ja ajoimme keskustaan josta kaupunki on saanut alkunsa 1500-luvulla. Silloin paikalla oli mitätön jesuiittaluostari eikä alue kiinnostanut ketään. 1700-luvulla orjakauppiaat omivat alueen kaupankäyntinsä keskukseksi - orjat olivat intiaaneja joita löytyi niin Amazonin alueelta kuin muualtakin. 1800-luvulla orjakauppiaat löysivät lähialueelta, Minais Gerais'ista, Goiás'ista ja Mato Grosso'sta kultaa. Tämä räjäytti orjabusineksen täyteen kukoistukseen kun kullan perässä juoksevat onnenonkijat ja pioneerit ja maahanmuuttajat poukkasivat Sao Paulon kautta hankkimaan kullankaivuuseen ja maahanmuuttoon tarvittavat tavarat ja orjat. 1900-luvulla Sao Paulosta tuli kunniallisempi. Itsenäisyyden myötä kaupungista tuli kaupan ja lakiasioiden keskus jonka vuoksi perustettiin yliopistoja joiden myötä opiskelijoiden, intellektuellien ja hallinnon ja kaupan parissa työtä tekevien määrä lisääntyi. Eikä orjiakaan enää saanut myydä.

Nykyinen keskus on kamala. Siellä ei pimeään aikaan uskaltaisi kulkea yksin, mutta keskellä sunnuntaipäivää meillä oli turvaa toisistamme. Kodittomia makasi kadulla, virtsan haju oli voimakas, kodittomien kotikulmilla kaivattaisiin kipeästi useampikin Baja-Maja. Kiersimme tunnollisesti Lonely Planetin reitin joka sellaisenaan oli mielenkiintoinen ja jännittäväkin. Lonely Planetissa on edelleen seikkailuhenkeä, mikä täytyy pitää mielessä.

Illalliselle tuli mukaan puolet Salcompin Sao Paulon toimiston työntekijöistä vaimoineen. Siis Rogerio ja Walber ja heidän vaimonsa. Kaikki ovat syntyjään paulistoja, Rogerio oli kerran käynyt vanhassa keskustassa. Heidän mielestään oli kovin hullunkurista että olimme kiertäneet kaupungin vaaralliset paikat. Oli kovin mukavaa että kaikki puhuivat hyvää englantia. Ilta venyi myöhään, oli hyvin hauskaa.