Brasiliassa on meluisaa. Liikenne pitää meteliä koska sitä on paljon ja autokanta on huono. Etenkin bussit vanhuudenheikkoudessaan ovat kovaäänisiä sen lisäksi että ne pölläyttävät mustia pakokaasuja pakoputkistaan. Ruuhkassa bussin taakse jumittautuneena olen sentään kiitollinen bussien käyttämästä biodieselistä, joka mustuudestaan huolimatta ei haise tai ole katkuinen.
Ihmiset metelöivät. Menimme eilen uima-altaalle lukemaan. Vajaa kymmenen teiniä soitatti taloyhtiön radiota. Kaiuttimia on asennettu niin taitavasti grilli- ja uima-allasalueelle, ettei sieltä löydy yhtään hiljaista paikkaa. Teinit eivät ikävä kyllä ole melodisen brasilialaisen populaarimusiikin ihailijoita, ja volyymiä talon masiinoista löytyy. Tunnin kärsimisen jälkeen Mikko sai tarpeekseen ja lähti säätämään soitinta. Tuli aivan hiljaista. Mikko palasi voitonriemuisena. Musiikki räjähti uudestaan soimaan - radio osaa näköjään automaattisesti valita uuden kanavan jos edellinen on sammutettu. Teinit katsoivat nauren Mikkoa. Seuraavat puoli tuntia Mikko vietti talon juhlahuoneistossa radion parissa ja sai meitä lähinnä olevan kaiuttimen vaikenemaan. Sitten aurinko laski ja lähdimme pois. Teinit jäivät altaalle ja huiskuttivat iloisesti "Good-bye" - englanniksi, koska tietävät hyvin että olemme ne talon suomalaiset jotka ei osaa portugalia.
Illalla naapuritalon grilli- ja uima-allasalueella oli nuorisojuhlat. Musiikki soi, puhe pulppusi ja nauru raikasi. Brasilialaiset eivät osaa kuiskata.
Yöllä heräsin kolmelta, ilmastointi puhalsi huoneilmaa sen sijaan että olisi viilentänyt. Oli tukalan kuuma, ja ulkona kaikui Amazonin asukkaiden rakastama forro-musiikki. Varmaan jotkut ovat pysäköineet auton talomme eteen ja soittavat forroa konttiin viritettyjen kaiuttimien kautta. Manauksesta kun ei ole teitä minne ajaa, niin ei konttiakaan tarvita, joten sen voi kirjaimellisesti täyttää jättimäisillä kaiuttimilla.
Ta-ta-ta-ta-ta-ta-taa-daa-daa-da, ta-ta-ta-ta-ta-ta-taa-daa-daa-da... Forro on yksitoikkoista, nopeata, jumputtavaa musiikkia jossa laulu on puheen ja laulun välistä, vähän väliä hihkutaan ja huudetaan kannustushuutoja. Ja forroa soitetaan tuntikausia. Hanuri soi täysin palkein. Säkkijärven polkka on forroon verrattuna virren veisuuta.
Neljältä menin parvekkeelle häätämään metelijöitsijät muualle. Talon edessä olikin tyhjää, musiikki kuului puolen kilometrin päästä Laranjinha-baarin edustalta. Kiersin neljä makuuhuonettamme kokeillen josko forro ei kaikkialle kuuluisi. Kyllä se kuului. Löysin lentokonepakkauksen korvatulpat, tungin ne korviini ja menin makuulle. Korvatulpat pulpahtivat korvista. Forron pauhatessa entistä riemukkaampana sain tulpat vihdoin pysymään korvissa ja menin makuulle. Forro kuului enää hiljaisena. Viideltä musiikki loppui. Olin edelleen hereillä.
sunnuntai 22. heinäkuuta 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Ei kai se musiikki oikeasti voi olla niin häiritsevää?
Intissä ainakin nukuttiin välillä kupu-malliset kuulonsuojaimet korvilla. Korvat tietysty vähän hikoilee, muttei ainakaan mölyt haittaa.
Minä nukuin kuin tukki /M
Kyllä se musiikki on aivan uskomattoman kovaa yöllä. Kovempaa kuin jos katsoisi omaa telkkaria.Jos epäonnekseen herää, se tosiaan häiritsee. Tulkaa uudestaan tänne ja kokekaa se.Mistä niitä kupumallisia suojuksia saa ostaa?/P
Lähetä kommentti