torstai 10. toukokuuta 2007

Vapaapäivät tulevat ja menevät

Presidentti Lula vastaanottaa Paavin

Paavi vihkii Brasilian ensimmäisen pyhimyksen. Sen kunniaksi senaatti päätti huhtikuun alussa julistaa toukokuun 11 päivän kansalliseksi juhlapäiväksi, "Dia de Santo Antônio de Sant'Anna Galvão". Samassa huumassa päivästä päätettiin tehdä yleinen vapaapäivä. Yrityksille jäi kuukausi aikaa sopeuttaa toimintansa siihen että toukokuussa on 24 työpäivää oletettujen 25 sijasta.

Ehkä joku teki vastaavia laskelmia paikallisessa kauppa- ja teollisuusministeriössä kuin minä. Ylimääräinen vapaapäivä tarkoittaa, että työvuosi on noin 0.4% lyhyempi eli maan kokonaistuotantokin saman verran pienempi. Brasilia ei erityisemmein loista kehitysmaiden kasvutilastoissa. Viikko sitten tulikin uusi päätös: Antônio saa pitää juhlapäivänsä, mutta työn merkeissä. Pyhimyksen vuoksi tuotantosuunnitelmat menivät taas uusiksi.

Tehtaalla kalenterin teko on ollut tänä vuonna vaikeaa. Ennen vuodenvaihdetta teimme kalenterin, jossa erilaiset välipäivät (esimerkiksi pitkäperjantain ja pääsiäisen välissä oleva lauantai) pidettäisiin vapaana ja kompensoitaisiin pitämällä vastaavasti sunnuntait työpäivinä. Ammattiliitto hyväksyi esityksen ongelmitta, mutta viranomaisten päätös viipyi ja viipyi. Lopulta useampikin ylimääräinen vapaa oli pidetty, vaikka kompensaatioihin ei oltu saatu lupaa. Laki kieltää tekemästä työtä missään olosuhteissa 7 päivää ilman vähintään yhtä 24 tunnin lepojaksoa. Käytännössä kompensaation on siis oltava juhlapyhiä edeltävänä tai seuraavana sunnuntaina. Potentiaaliset kompensaatiomahdollisuudet alkoivat olla vähissä.

Keksimme, että voimme lyhentää ruokatuntia tunnista 50 minuuttiin. Ehdotus sai kaikkien kannatuksen, paitsi viranomaisten. Seuraavan parin kuukauden aikana saimme esittää viranomaisille ruokalistat menneiltä ja tulevilta kuukausilta, selvittää tarjoilemamme ruuan ravintokoostumuksen, keittiömme tarkastettiin... Lyhennetty ruokatunti hyväksyttiin. Asia informoitiin henkilöstölle ja kaikki olivat tyytyväisiä.

Viikon kuluttua kävi ilmi, että se jolla on lyhennetty ruokatunti, ei saa tehdä ylitöitä. Siis ei lainkaan ylitöitä, ei ikinä. Pakkohan ylitöitä on joskus tehdä!

Kunhan olemme saaneet menneet vapaat kompensoiduksi, palaamme 60 minuutin ruokatuntiin. Loppuvuosi tehdään ilmeisesti töitä virallisen kalenterin mukaan, myös välipäivät.

Miksi Brasilia on ikuinen lupaus eikä ole kehittynyt ennustusten mukaiseksi talousmahdiksi?

Ei kommentteja: