Kaupunki pullisteli vanhempia jotka olivat tulleet juhlimaan jälkikasvunsa valmistumista. Hotellit olivat turvoksissa ja jouduimme viettämään ensimmäisen yön tunnin ajomatkan päässä State Collegesta vaikka olimme jo tammikuussa varanneet hotellit. Koko viikonloppu oli varattu valmistujaisille, joita oli melkein non-stopina perjantaista alkaen. Kun 10,000 opiskelijaa valmistuu, se vaatii melkoista logistiikkaa ja organisointia!
Antti oli hyvissä ajoin varannut illallisravintolat molemmiksi päiviksi ja ilmoittanut meidät graduation-päivän brunssille. Sunnuntaiaamuna ajoimme Antin kotiin ja jatkoimme Business Palace-rakennukseen brunssille. Ilma oli viilentynyt ja sateli, ihan kuten Antin High School-graduationpäivänäkin. Se varmasti tuottaa Antille onnea.
Valmistujaisseremonia oli Bryce Jordan Center-koripalloareenalla. Oli upeata katsoa kun 1,000 onnellista nuorta istui samanlaisissa kaavuissa ja hatuissa, katsomo täynnä ylpeitä vanhempia, sisaruksia ja ystäviä. Jokainen meni ripeään tahtiin hakemaan diplominsa ja kättelemään rivin proffia. Vaikka Antti oli antanut lausumisohjeet, nimen lukeminen tuotti hieman tuskaa. Ant-tih Cow-koh-run-tah.
Lässäytimme Antin juhlan menemällä heti juhlallisuuksien jälkeen sairaalaan. Antti oli tumma puku ja graduationviitta päällä odotushuoneessa, minä jakkupuvussani, kun selkäkipuisen Mikon verenpaine ja kuume mitattiin, ja pääsi lääkärin puheille. Reseptin kanssa tuli kiire ostoskeskukseen jossa oli vielä viimeinen apteekki auki. State College on virkeimmillään öisin, mutta vain juhlivien opiskelijoiden voimin, ei apteekkia tarvitsevien sairaalloisten vanhusten.Uuden lääkkeen avulla Mikko pystyi keskittymään hyvään italialaiseen ravintolaan. Antti oli varsin voipunut juhlimisputken vuoksi. Viimeisen viikon aikana yhtenäkään yönä ei oltu nukuttu. Neljän vuoden opiskelukaupunki ja ystävät on haikea jättää vaikka suurin osa kavereista valmistuikin jo vuosi sitten. Antillahan meni opiskeluun armeijan vuoksi yksi ylimääräinen vuosi.
Maanantaina oli taas lämmintä ja State College kauneimmillaan. Pala tuli kurkkuun vanhemmillekin kun ajattelimme ettei tänne enää tulla Anttia katsomaan. Uudet opiskelijat valtaavat Happy Valleyn kaupungin. Ilo ja haikeus sekoittui niin että sitä melkein pystyi koskettamaan.
Saimme Antin kamat mahtumaan matkalaukkuihimme. Painorajat oli alle British Airwaysin määräyksen, 32 kg per laukku. State Collegen ylitunnollinen check-in virkailija ei uskonut sitä vaan yritti laskuttaa $260 per laukku ylipainosta samalla kun jonotti BA:n informaationumeroon tarkistaakseen asian. Onneksi numero vastasi ennenkuin koneemme lähti ja sieltä tuli vahvistus että olimme olleet oikeassa. Matkalaukuista huolehtiva roteva nainen heilautti yhdellä kädellä kunkin 30 kg painavan kapsekkimme hihnalle koneeseen rahdattavaksi. Se teki meihin suuren vaikutuksen.Philadelphian kentällä erosimme. Ennen Brasiliaan lähtöään Mikko järjesti meille lounge-paikan kertomalla että vaimo täyttää samana päivänä 50 vuotta ja poika valmistui Bachelor of Science in Business Administration edellisenä päivänä. Antti upgreidattiin vielä minun viereen koneen klubiosastoon joka on hieman turistiluokkaa tilavampi.
Lensimme Heathrown kautta Suomeen ja Vantaalla oli Ilkka vastassa. Ilma oli kylmä mutta vastaanotto lämmin. Menimme Pian, Ilkan ja Antin kanssa syömään minun 50-vuotisillallista Liisankadulle. Kolme Kruunua oli putkiremontissa, mutta viereinen saksalaisravintola tarjosi ihan hyvät schnizelit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti