Tässä sitä taas ollaan. Alun jälkeen kaikki on tyhmää. Mitään ei viitsi tehdä, kaikki harmittaa. Pienistä harmeista tulee suuria. Täällä on tylsää, mutta niin on Suomessakin jollei ole työtä. Ja työ jonka sieltä saisin olisi kuitenkin tylsä.
Pitää keksiä harrastuksia. Saan edelleen kauhunväristyksiä kun muistan Amerikan ajoilta kuinka ystävälliset ihmiset neuvoivat että harrasta jotain. Jo vuoden mittainen jatkuva harrastaminen oli liikaa. Ei ihmisiä ole luotu harrastamaan asioita. On oltava jotenkin hyödyllinen.
Tunnen tämän vaiheen. Tunnen kaikki vaiheet joita tulee kun muuttaa maasta toiseen. Tiedän että ne ovat vain vaiheita joiden jälkeen tulee uusi vaihe. Ja niin se elämä jatkuu, loppujen lopuksi ihan kivana.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti