Nyt on nähty oopperoita liikaa. Eilen olimme katsomassa Shostakovitshin Lady Macbethia josta emme ymmärtäneet mitään.
Mikko rupesi nukkumaan heti kun pääsi istumaan, mutta nosti päätään esityksen joukkoraiskauksen aikana, samoin kun Lady Macbethin miehen poika teloitettiin. Mikko tosin luuli että Lady Macbethin rakastaja tapettiin, vaikka heissä ei ollut lainkaan samaa näköä, mutta oopperoiden juonet ei ole koskaan kovin tärkeitä.
Vaikka lady Macbeth oli sama sopraano jota olin ihaillut Maria Callas-konsertissa, nyt ei ääni soinut. Jotain oli vialla. Voi olla että kapellimestari ei pitänyt Mikon Rauli Badding Somerjoki-t-paidasta eikä siitä että Mikko nukkui koko esityksen ajan. Ensimmäisen näytöksen loppupuolella sankaritar oli menossa kylpyyn ja kuulin selvästi kapellimestarin huutavan "it is hot water" ja sen jälkeen kapellimestari mylvähti jotain josta erotin vain sanan "publicum" - yleisö - ja lähti tiehensä. Lady Macbeth jäi ammeeseen ja orkesteri oli pöllähtäneen näköinen. Sitten sammutettiin valot.
En oikeastaan usko että välikohtaus kuului esitykseen. Mikko kuitenkin heräsi hetkeksi ja valitti että koko ooppera on yhtä ja samaa Volgan lautturin loilotusta. Minusta Mikolla ei ollut varaa arvosteluun koska oli nukkunut pää polvissa koko ajan.
Toisessa näytöksessä asiat eivät parantuneet. Sankari - meidän mielestä roisto - ruoskittiin, eikä orkesterin, kapellimestarin ja laulajien yhteispeli tuntunut pelaavan. Lähdimme pois toisella väliajalla.
Shostakovitsh ei taida olla meidän kavereita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti