Amazonilla korkean veden aikaan

Amazonin vesi nousee vielä kuukauden ajan. Vaikka ennätyskorkeuksiin ei tänä vuonna päästäkään, on maisema hyvin toisenlainen kuin kuivan kauden aikana.

Jokiristeilyllä oli meidän lisäksi vain brasilialainen pariskunta. Sellainen tyypillinen pari – kaunis siro nuoren näköinen nainen ja möhömahainen suuri mies. São Paulolaisia Amazonia ihmettelemässä.

Mahtava Amazon on volyymiltaan maailman suurin joki, yhtä suuri kuin kahdeksan seuraavaksi suurinta jokea yhteensä. Amazon alkaa Perun Andeilta. Lumen sulaminen ja sateet työntävät vettä kohti Atlanttia. Pikkujoet yhtyvät ja muodostavat valtavan joen joka korkean veden aikaan on leveimmillään 40 kilometriä, matalan veden aikaan levein kohta on vain 11 kilometriä. Koko vesistö on leveimmillään 325 kilometriä, syvimmillään 100 metriä. Ei ihme että espanjalaiset joskus 1600-luvulla Etelä-Amerikkaan tullessaan antoivat joelle nimen Marañón – portugaliksi Mar ou não, meri tai ei.

Olimme Rio Negrolla, Musta Joki, oma Amazonin sivujoki jonka loppupäätä katselemme parvekkeeltamme. Olin kuvitellut näkeväni vedenalaista metsää, mutta vesi on liian mustaa. Pinnan alle ei näe. Näimme silti kuinka hiekkarannat olivat kadonneet veden alle. Saaret olivat uponneet. Saarennäköiset ryteiköt olivat lähempää katsottuna vain puiden latvoja. Ei siellä kävellä, pöheikkö on vedessä. Nämä matalat ”pensaat” näyttivät kuolleilta. Mutta kunhan vesi taas laskee, ne saavat vihreytensä ja lehtensä takaisin ja ovat 15-25 metriä korkeita puita. Rannat paljastuvat paratiisimaisen laajoina, valkeina ja hienohiekkaisina. Monet vesireitit joilla nyt veneillään, ovat kuivaa maata jota on mahdoton kuvitella olevan puolet vuodesta veden peittämä. Merikortin piirtäminen Amazonin vesistöstä on hyvin ylimalkaista.