Perjantaina lähdimme Mikon kanssa Manauksesta Antin valmistujaisjuhlallisuuksiin Pennsylvanian sydänmaille State Collegeen. Nyt emme myöhästyneet Miamin koneesta.
Manauksesta USA:aan lento on kovin konstikas. Amerikkalaiset ilmeisesti pelkäävät brasilialaisten tuovan omat ananakset ja meloonit mukanaan, koska turvatarkastukset ovat aivan uskomattomat. Ikinä ei kassiani ole pengottu niin tarkasti. Jokainen huulipuna avattiin ja jopa setelit lompakossa laskettiin. Olin muutenkin epäilyttävän näköinen. Jokaisessa välitarkistusasemassakin minut pysäytettiin ja tutkittiin uudestaan. Minut oli tarkistettu viiteen kertaan ennenkuin pääsin koneeseen eikä minulla ollut edes suklaapatukkaa mukanani, mangoista puhumattakaan.
Lento kestää kuusi tuntia. TAM-lentoyhtiö näyttää Sao Paulon kolmen tunnin lennon aikana elokuvia. Amerikkaan mennessä on turha viihdyttää amerikkalaisia ja brasilialaiset voivat rauhassa nukkua.
Miamiin päästyä amerikkalaiset pääsivät iskemään takaisin. Jo koneen ovella oli poliisit tarkistamassa passit ja joidenkin brasilialaisten matka tyssähti siihen. Meidän EU-passeja ei viitsitty edes vilkaista.
Liekö ratsastuksesta johtuva vaiva, mutta Mikko onnistui juuri ennen lähtöä kipeyttämään selkänsä niin ettei töissäkään pystynyt istumaan. Mikko olikin lentoa varten totaalisesti huumattu Suomesta tuoduilla vahvoilla relaksoivilla lääkkeillä, anti-inflammatoreilla ja paikallisesti käytetyllä kipulääkegeelillä. Miamissa kipu taas iski kesken illallisen. Miamista Philadelphiaan - 3 tuntia koneessa, Phillystä State Collegeen - 45 minuuttia. Lisää keskushermostoon vaikuttavia kipulääkkeitä. Haimme vuokra-auton ja turvallisuuden vuoksi ajajaksi laitettiin minut. Huumeveikko ratissa voisi koitua kohtaloksemme.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti