Amerikassa kuvittelin ymmärtäväni maahanmuuttajan ongelmia. Olihan siinä ongelmansa, mutta helppoa se silti oli. Turhaan itkin etten osaa toimia missään oikein.
Ongelmahan on kun ei ollut töissä, ei ollut statusta,aksentti paljastaa ulkomaalaisuuden ja koska aksentti on väärä, pidetään tyhmänä. Ihan sama se on Suomessakin. Kun ulkomaalainen lääkäri mongertaa suomea, onhan se hassua eikä se varmasti oikea lääkäri ole. On tosi vaikea esittää fiksua ilman työn antamaa statusta. Jos on tehtaanjohtaja ja ulkomaalainen, kaikkien on pakko kunnioittaa ja arvostaa, jos olet työtön ja ulkomaalainen, et ole mitään.
Amerikassa asuminen opetti ainakin sen etten enää koskaan ole kysynyt ulkomaalaiselta kauanko hän on asunut Suomessa tai mistä maasta hän on. Ne tulee ilmi muutenkin jos keskustelu on jatkuakseen, eikä ne ole oleellisia asioita. Se mitä ihminen ajattelee on tärkeämpää. Ja sitäpaitsi ulkomaalainen kuulee ne kysymykset noin viisitoista kertaa päivässä, joka päivä.
Kielimuuri erottaa totaalisesti. Sopeudu siinä nyt sujuvasti maahan, ymmärrä kulttuuri, tutustu ihmisiin ja tajua maan tavat! Vanhaan kalloon ei uppoa uusi kieli kuten nuorelle. Ei ole ollut ihan helppoa asettua sairaalassa opiskelijan asemaan. Opiskelijat ymmärtävät mitä potilas sanoo, minä en. Onneksi Brasiliassa sentään arvostetaan vanhoja ihmisiä ihan vaan iän puolesta.
Mietin usein työuraani joka on ollut varsinaista alamäkeä. Itsenäisestä terveyskeskuslääkäristä - melkein Jumalasta - Orionin sijoittajasuhdetiimiin, pääjohtajan ja talousjohtajan kanssa esittelemään Orionin tuotekehitystä. Nyt 28-vuotiaan lääkärin apurina oppimassa trooppisia ihotauteja. Voiko alamäki vielä jatkua.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti