Tavallinen paiva

Tavallisena päivänä heräämme auringonnousuun hieman kello 6 jalkeen. Nyt kun molemmat lähdemme töihin, kumpikaan ei kuntoile aamulla. Vaikka meillä on 5 kylpyhuonetta, käytämme silti samaa kylppäriä. Meillä on sen verran luxusasunto että suihkusta tulee myös kuumaa vettä. Sillä ei ole oikeastaan mitään väliä, koska "kylmä" vesi on sopivaa suihkuvettä. Ilmasto on niin lämmin ettei vesi pääse kylmenemään koskaan.

Lavuaareista, myös keittiössä, sensijaan tulee vain sitä "kylmää" vettä. Minun makuuni se ei ole, mutta Mikon mielestä lämmin kraanavesi on parasta janojuomaa. Kraanavesi on toki hyvänmakuista ja juotavaa, mutta kylmänä, joten laitan veden kannuun ja kannun jääkaappiin.
Tänään paistoin aamiaiseksi tapioca-letun, söin sen juuston ja vesimelonin kanssa. Mikko on jatkuvasti vesimeloniaamiaisen ystävä. Katsoimme aamiaishuoneen telkkarista BandNewsia ja huomaamme joka päivä nappaavamme yhä enemmän sanoja Sao Paulon uutisista. Joku päivä ehkä ymmärrämme jonkun uutisenkin.

Mikko lähti 7.30 - on nyt lepsuuntunut kun aiemmin lähti klo 7. Työmatka on 30-40 minuuttia. Minä lähden epämääräisesti kahdeksan maissa tai hieman sen jälkeen, Tropical Hospital on 10 minuutin ajon päässä enkä vieläkään ole päässyt selville onko minulla joku aika jolloin siellä pitäisi olla.

Sairaala näyttää silmissäni nyt normaalilta. Alkeellisuutta en enää huomaa. Tungen autoni johonkin olemattomaan paikkaan, vaellan potilasosastojen, myrkyllisten eläinten suojan ja virologian osaston ohi malaria- ja leishmanioosikäytävään ja toivottelen hyvät huomenet katetun ulkokäytävän penkeillä lojuville potilaille.

Menen Malarianäytteiden harjoitteluhuoneeseen, Senhor Ecknerin valtakuntaan. Valitsen oman mikroskooppini ja sanon kovaan ääneen Sr. Ecknerille huomenta, hän on vanha ja melko kuuro. Osaan jo kysyä mitä mikroskooppilaseja kannattaisi tänään tutkia, että falciparum on jo tuttu ja voisin siirtyä vivaxiin. Sain Vivax-lasin ja aloin innolla etsiä tropozoiteja. Henkilökuntaa alkoi valua paikalle, yksi tyttö laittaa aina kahvit ja on innostunut puhumaan minulle h-y-v-i-n hitaasti portugalia ja antaa joka aamu poskisuudelmat. Tänään hän vetäisi mukavan sikermän iloisia lauluja jotka osoittautuivat presbyteerikirkon kuoron lauluiksi - hän on kuoron jäsen. Tilanne ei ollut kovin harras, kaikki nauroivat ja olivat iloisia esityksestä, tyttö itse nauroi ja vitsaili mutta lauloi oikein hyvin.

Annoin Sr Ecknerille rahakokoelmaansa liitettäväksi euron kolikoita ja myös kiinalaisen kolikon, joka löytyi meiltä kotoa. Pisteeni nousivat taas ja Sr Eckner tarjosi minulle juustorinkuloita. Olen joka päivä onnistunut pehmentämään kielitaidottomuudestani kärsivää Sr Eckneriä sanomalla jotain ylevää kuten "opettajan pöytä on suuri ja leveä" tai "falciparumin gametosyytit ovat banaanin muotoisia ja tällä lasilla niitä oli paljon". Olemme kohta hyviä ystäviä.

Lähdin kello 12 kotiin, kävin sitä ennen muistuttamassa Janainaa, sihteeriä, että lähden Suomeen ja tulen vasta 3 viikon kuluttua. Janaina ei myöskään puhu ollenkaan englantia. Söin eilistä paistettua riisiä lounaaksi ja alan tehdä portugalin läksyjä. Ari tulee klo 15 maissa.

Mikko tulee myöhään kotiin. Ehkä käyn ostoksilla illalla ja sen jälkeen talomme kuntosalilla ja uima-altaalla yöuinnilla.