Omituista missä koti kulloinkin on. Onko koti ihmiset joiden kanssa haluaa olla, tavarat vai se talo? Olin ollut vain reilun 2 kuukautta pois Suomesta ja Väinämöisenkadun asunto oli muuttunut täysin Pian kodiksi.
Niittykummun koti on vuokrattu pois, mutta ei sinne ollut halua mennä. Se on kuori, toinen perhe asuu siellä. En edes käynyt katsomassa sitä. Haagassa on nuoruuden kotini - käyn siellä vanhempieni luona kylässä. Vaikka kaikki on siellä tuttua minulle, se ei vuosiin ole ollut kotini. Oma koti on nyt Manauksessa jossa ei ole yhtään omaa huonekalua, pari omaa taulua, mutta siellä on Mikko.
Lapset kasvavat ja itsenäistyvät kuten kuuluukin. Pia oli kasvanut kypsyyttä kahden kuukauden aikana paljon. Itsenäinen ja pärjäävä. Pia viihtyy omassa kodissaan Töölössä. Ilkka on asunut jo pitkään yksin, Antti vielä kauemmin. Antin viimeinen koti - ja oma huone - meidän kanssa oli Amerikassa Villanovassa vuonna 2002. Silloin Antti muutti pois kotoa.
Lähden hyvillä mielin. En voi enää tehdä mitään täällä. Asioiden on mentävä eteenpäin ilman minua. Tulen taas kun tarvitaan. Olen onnellinen kun asun maailmalla, mutta rakastan käydä Suomessa. En voi sille mitään. Sellainen minä olen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti