Eilen laiskottelin. Ei jet lagissa ja kahden vuorokauden matkustamisen ja parin tunnin yöunien jälkeen ole mikään pakko mennä vapaaehtoistyöhön. Luultavasti nukahtaisin mikroskoopin päälle.
Tänään menin sairaalaan Senhor Ecknerin oppiin. Vein Fazerin sinisen suklaalevyn tuliaiseksi. Olin ajatellut että kaikki saisivat maistaa hyvää suklaata - ainakin Salcompin porukka pitää kovasti suomalaisesta suklaasta, nimenomaan Fazerin sinisestä. Nimikin on kiva koska "fazer" on verbi ja tarkoittaa "tehdä". Sr. Eckner laittoi suklaan tyytyväisenä nopeasti laatikkoonsa piiloon. Hän on hyvin pullea herra.
Olin varsin älykkäällä päällä. Ymmärsin hyvin mitä minulle yritettiin kertoa. Tajusin mitä tutkin mikroskoopilla ja lähdin oikeaan aikaan tapaamaan Dr. Franklinia, joka alunperin otti minut sairaalaan. Franklin arveli että voisin siirtyä jo oikeasti arvioimaan näytteitä ja olisin englantia puhuvan lääkärin työparina. Sopii minulle, kunhan on tilaisuus puhua portugalia. Pelkkä mikroskooppiin tuijottaminen ei juuri kohenna kielitaitoani.
Kävin ruokakaupassa ja tulin kotiin. Jet lag ei ihan ole ohi. Nukahdin. Heräsin ennen Arin tuloa. Kolmen viikon tauko portugalin opinnoissa oli ruostuttanut ainakin kieliopin. Olen vain yhden oppikerran päässä Mikosta joka on ollut maassa jo melkein vuoden. Olemme siis yhtä hyviä tai yhtä surkeita, miten sen nyt ottaa.
Arin mielestä meidän pitäisi lähteä viikonloppuna hänen sukulaistensa maatilalle jossa suunnilleen sata siskoa, serkkua, tätiä ja setää puhuu portugalia samaan aikaan. Se olisi kuulemma hyvää harjoitusta nimenomaan opintojemme tässä vaiheessa. Kuulostaa painajaiselta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti