Olipa matka. Kesti yhtä pitkään kuin Suomeen mennessä jolloin oli sentään varattu valmiiksi miellyttävä hotelliyö ja shoppailupäivä. Matka takaisin kesti suunnilleen saman kaksi vuorokautta mutta ilman hotelliyötä ja shoppailua. Sen sijaan Lontoosta lähtenyt British Airwaysin tupaten täysi kone joutui pari tuntia Sao Paulon yläpuolella kierreltyään laskeutumaan 100 kilometrin päähän pienelle rahtikentälle. Sao Paulossa oli sumua.
Maaseutukenttä oli kyllä hauskan näköistä ylänköseutua ja aurinkokin paistoi. Koko koneellinen istui silti tiiviisti koneessa koko 4 tunnin odotuksen. Onneksi enemmistö matkustajista oli hillittyjä brittejä jotka tuskin huomasivat viivytystä. Brassienemmistö olisi tunkeutunut väkisin koneesta ja jatkanut matkaa sukulaisten tai ystävien avulla joita jokaisella riittää maan joka kolkkaan.
Vihdoin Sao Pauloon päästyäni sain BA:lta ruokavoucherin, taksivoucherin toiselle kentälle ja sieltä lennon Manaukseen klo 19.30 alkuperäisen 9:40 tilalle. Ei se ollut suora lento vaan puikahti välillä Brasiliaan, pääkaupunkiin. Olisi mukavaa jos Salcomp olisi kuitenkin laittanut tehtaansa Sao Pauloon...
Mikko oli vastassa ja Manaus oli ennallaan. Hedelmät ovat makeita ja tuoremehut ihania. Suomessa kyllä huomasi että etelän hedelmien maku kärsii kuljetuksesta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti