Muhussa

En usko että perjantai 13. päivässä olisi mitään erityistä vaikka viime perjantaina ei kaikki mennyt ihan niin kuin piti.

Ehdimme Pian kanssa hyvin Länsiterminaaliin Tallinnan laivaan, tapasimme Pirren ja muun Muhun ratsastusporukan, Tallinkin suuri SuperStar kiisi kahdessa tunnissa Tallinnaan ja ajoimme autot satamaan. Noukin edellisellä laivalla tulleet kaksi kuusamolaista tätiratsastajaa kyytiin ja sain virkeätä juttuseuraa. Pia kun nukkui koko kahden tunnin ajon Tallinnasta Virtsun satamaan,

Pirre ajoi minun perässä ja ehdin saada jo kiukkuisen puhelunkin
- "Tässä on satasen rajoitus! Me ei ehditä kello kolmen lauttaan jos matelet!"
Tein aggressiivisen ohituksen, ajoin hienoista ylinopeutta ja ehdin paljon ennen Pirreä Virtsuun. Ostin lauttaliput ja menin autojonoon odottamaan lauttaan pääsyä. Ajattelin että Pirre kenties ehtii toiseen lyhyempään jonoon niin että pääsemme kuitenkin samaan lauttaan.

Pirre ajoi nopeusrajoituksia seuraten toisen lauttajonon hännille. Virolaisten aivoituksista ei ota selvää - se lyhyempi ja myöhemmin tulleiden autojono päästettiin lauttaan, sen jälkeen minun jono. Kaikki ei vaan päässeet mukaan. Pia, kuusamolaiset ja minä jäimme Virtsuun Pirren matelijaporukan seilatessa Muhun saaren Kuivastun satamaan. On se niin väärin!

Lautta tuli takaisin tunnin kuluttua ja lastaaminen sujui verkkaisasti. Puoli kuusi Kuivastussa, lautan purkaminen. Muistattehan kuinka lautoissa on ääliöitä joiden autot ei liiku ja koko takana oleva letka seisoo. Mahtaa olla kiusallista olla se nuija joka tukkii koko laivan purkamisen.

No, se olin minä. Lexus ei startannut. Kuului kuin mehiläisen surinaa mutta moottori ei yrittänyt edes yskäistä. Virolaiset autonlastaajat työnsivät Lexuksen rampille ja käskivät sujutella vapaavaihteella rantaan. Siinä sitten seisoin, Pian ja kuusamolaisten kanssa. Viisi lautanlastaajaa tuli katsomaan kuinka Lexus seisoo satamassa, olipas hassua, kyllä nauru maittoi. Ja lähtivät pois.

Soitin Lexus-huoltoon, siellä arveltiin että akku on tyhjä. Juoksin satamavahdin luokse yrittäen puhua mahdollisimman virolaisesti että ymmärrettäisiin
- "Aut ei liik, akku tyhj. Onk kapeli? Tuo must Lexus suur reka takan" (virohan kuulostaa typistetyltä suomen kieleltä)

Jotain satamavahti ilmeisesti ymmärsi kun toi kaapelit. Soitin apuautoa odottaessani Lexuksen 24-tunnin päivystykseen, jossa annettiin runsaasti eri vaihtoehtoja mitä voisi tässä tilanteessa tehdä. Samaan aikaan lautanlastaajat olivat startanneet Lexuksen kaapeleilla ja Tihuse ratsutilan isäntä Martin tullut pikkubussillaan hakemaan meitä hinaukseen. Apu löytyi mutta pääsinkin omin avuin liikkeelle.

Tihuse maataloon oli muutaman minuutin ajo. Sujauksessa ratsastuskamat päälle ja kuudelta olimme jo metsässä. Aurinko paistoi edelleen, luonto oli puhdasta, oli meren tuoksua, linnut lauloivat. Ratsastimme pienten kylien läpi, pöllyäviä metsäpolkuja, laukkasimme metrisessä koiranputkipellossa ja meren rantaa reunustavaa hiekkapolkua. Muhu oli kaunis, hevoset innokkaita, meillä edessä vielä kolme ratsastuspäivää.