Alan olla jo varsin pätevän näköinen lääkäri. Siis näköinen. Olen aivan luonteva valkoisessa takissani. Minulla on takkini etutaskussa lääkefirmojen kuulakärkikyniä kuten lääkäreillä ainakin aiemmin oli tapana olla. Nykyään kynät ovat harvinaista herkkua. Lääke-edustajia käy miltei joka päivä, mutta mainoskynän saan vain kun unohdan palauttaa sen allekirjoittaessani läsnäoloni tai lääkenäytteen. Samoin firmojen jakamat Post it-laput eivät ole nykyään muodissa, vaikka ilman niitä työnteko on hankalaa. Pullaa firmat kyllä tuovat, mikä on aivan turhaa. Lääkärit syövät terveellisesti. Post-it-laput olisivat tervetulleempia.
Nimenikin alkaa olla tuttu. Huopalahden seurakunnassa vaikutti vuosikausia kappalainen, jolla sattui olemaan sama sukunimi kuin kaverilla jonka kanssa menin naimisiin ja jonka nimeä nyt käytän. Emme ole edesmenneen kappalaisen kanssa mitenkään sukua, mutta on hyvin kodikasta olla nykyään samanniminen kuin rippikoulupappini.
Vaikka olen piiloutunut nimen "Kaarina" taakse, joku on vastaanotolle tullessaan tivannut olenkohan mahdollisesti Pirkko. Haagalaiset ovat pitkämuistista väkeä. Yleensä haagalaiset eivät muuta Haagasta pois kuten minä tein 27 vuotta sitten. Haagalaiset juurtuvat konnuilleen ja sen huomaa.
Järkytyin syvästi kun kollegani ei tiennyt mikä on "Haagamarket", kaupunginosan hienoin ruokakauppa. Tänään huomasin että kaupan nimi on lyhentynyt pelkäksi K-marketiksi! Oikea haagalainen löytää silti Haagamarketiin vaikka silmät kiinni. Haagalainen tietää Norssit ja Sykit ja Lärkanit, Riistavuoren vanhainkodin ja Helander-säätiön. Tuoreet pohjois-haagalaiset tunnistaa kun he puhuvat Pohjois-Haagan apteekista eikä Thalian aukion apteekista.
On kivaa olla terveyskeskuksessa. On hauskaa olla hyödyllinen. Työ on vaikeata ja kiireistä, aikaa ei ole tarpeeksi eikä tiedotkaan riitä, mutta jotenkin aina selviää. Neuvoa voi kysyä ja apua annetaan, eikä kukaan ole toistaiseksi suurempaa rähinää nostanut joutuessaan odottamaan vastaanotolle pääsyä. Haagalaiset ovat kaiken lisäksi ymmärtäväisiä.
tiistai 10. kesäkuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti