Muhu on läntistä Viroa, Saarenmaan ja Hiidenmaan jälkeen Viron suurin saari - parisataa neliökilometriä. Juuri sopiva ratsastusretkiin, maastokin on puistomaista, matalaa metsää ja peltoa. Rannat ovat kivikkoisia ja matalia nekin. Tihuse hobuturismitalu - voisikohan sen kääntää Tihusen heppaturistitalli? - on keskellä saarta ja meren rantaan on tunnin ratsastus, joten emme käyneet uimassa.
Saarenmaa, se Viron suurin saari, on aivan vieressä. Muhuun pääsee mantereelta lautalla 40 minuutissa, Muhusta Saarenmaalle on tie. Vesi saarten välissä on niin matalaa että kivipohjaiselle kannakselle on rakennettu pitkä suora tie jota ajaessa tuntuu kuin ajaisi keskellä merta.
Saarenmaan kuuluisin paikka on tietenkin Kuressaari, jossa oli linna jo 1300-luvulla. 1700-luvulla kaupunki oli suosittu kylpylä- ja lomanviettopaikka, eikä lomaviehätys ole vieläkään kadonnut. Kuressaareen on Muhusta 70 kilometriä ajomatkaa, Tallinnasta sinne lentää hetkessä.
Mutta se Muhu. On kuin katoaisi menneisyyteen, sellaisiin kesiin jolloin aurinko paistoi, viikatteella niitetty heinä tuoksui, kuljettiin polkupyörällä, viljelijöillä Hankkija-lippalakit tai kulmista sidotut nenäliinat päässä. Pelloilla kasvoi ruiskaunokkeja, metsämansikoita oli ahot punaisenaan ja niityt täynnä kukkia.
Muhussa on muutaman talon kyliä mukulakiviteineen, ja harvakseltaan maataloja kapeiden hiekkateiden varrella. Pari päätietä ovat toki asfaltoituja. Talojen maalit voivat lohkeilla, ikkunat olla säröllä ja olkikatotkin vuotaa, mutta pihat ja puutarhat kukoistavat täydellisessä kukkaloistossaan. Unikot kukkivat, pionit hehkuvat, sireenit ja tuomet tuoksuvat. Takapihojen ruostuneet traktorit ja aurat ja talojen repsottavat ovet näyttävät vain pittoreskeiltä yksityiskohdilta eikä korjausta kaipaavilta vioilta.
Muhussa asuu 2,000 ihmistä ympäri vuoden.Kesällä asuu kolme kertaa enemmän - myös suomalaiset omistavat kesäasuntoja Muhussa.
Tihuse hevostila ei ole luksuslomailua vaan varsin vaatimaton paikka. Tihusessa kaikki on vähän sinne päin. Tila on vanha eikä mitään ole tehty ihan valmiiksi. Uudet vinttihuoneet piti olla kunnossa jo viime vuonna, mutta vaikka ne nyt olivat käytössä, ne näyttivät ihan samalta kuin vuosi sitten. Kylpyhuoneiden kaakelit eivät ihan riitä joka kohtaan ja vesieristeetkin ovat jääneet laittamatta. Silti, omistaja Martin saa sydämellisyydellään pilvisenkin päivän vaikuttamaan aurinkoiselta.
Täysihoidolla elää hyvin, mutta useimmat ruoat jäivät meille arvoituksiksi. Aamupuurot olivat aina hyviä vaikkei ollut aavistustakaan oliko se tattaria vai ohraa. Vähän kuin olisi pelannut Trivial Pursuitia - onko olemassa vaniljan makuista riisihiutalevanukasjälkiruokaa? Mitään kevyttuotteita ei Muhussa tunneta. Talon oma omenatuoremehu oli ihanaa ja mahlakin meni janojuomana.
Parhaimmillaan meitä oli 11 ratsastajaa. Me kuusi, kaksi kuusamolaista naista, kaksi naista Helsingistä ja yksi saksalainen nainen. Ei yhtään miestä. Suomessa ratsastus on naisten juttu, tosi hullua! Ratsastus on kuitenkin aika rajua, emme mekään naarmuilta, ruhjeilta tai mustelmilta vältytty. Jakauduimme kahteen ratsastusryhmään, kuuden hengen porukka on oikeastaan maksimi maastossa kun osan aikaa varsatkin kirmailevat joukon jatkona. Tai ei "jatkona" vaan poukkoilevat minne sattuu, varsat kun ovat vauvoja. Välillä varsalle tuli jano, piti löytää hevosjoukosta oma äiti ja pitää maitotauko.
Kokopäivän ratsastuksilla meille tuotiin piknik, sateella söimme viisituhatvuotisessa luolassa, muuten pellon laidassa tai metsän siimeksessä.
Muhussa on mukavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti