Kaukokaipuuta ja nostalgiaa

Käpylässä kallioilla oli vaarallinen jyrkänne jonka vain lapset tiesivät. Aikuisille se oli parikymmentä senttiä korkea askelma.

Olin kolme kun muutimme Haagaan. Maailman ääri oli Pikkumetsän vuoret. Vain lapset kiipeilivät kanjoneissa ja onkaloissa, löysivät seikkailut ja salaisuudet. Aikuiset kulkivat metsikön poikki kauppaan ja kampaajalle.

Maailma laajeni. Ison metsän vuorilta hypimme alas syvyyksiin upoten kainaloita myöten lumihankeen niin että pois rämpiessä kinoksen pohjalle jäi huopatossut. Ison metsän läpi kulki rautatie tunneleineen. Oli uskallettava tuntea junan vetovoima, tarrautua tunnelin seinään ja pysyä hengissä. Isot pojat sanoivat että junan imu vetää raiteille niin että junan alle kuolee. Aikuiset kävelivät leppoisia lenkkejään metsän rauhassa aavistamatta lapsia vaanivista vaaroista.

Aina piti päästä kauemmaksi. Bussi vei Uimastadionille, Töölöntorille ja kaupunkiin. Pyörällä pääsi Ruskeasuolle ratsastamaan. Kadehdin veljeä joka kävi koko oppikoulunsa Ratakadun Norssissa. Minun Norssini muutti Töölöstä jo toisella luokalla ollessani Haagaan. Kavala koulu, kaukana ihana maailma.

Yliopiston päärakennus ja Porthania, Siltavuoren penkereen anatomian ja fysiologian laitokset veivät hieman kauemmaksi. Sitten takapakki - Meilahden sairaala-alue neljän vuoden ajan. Maailma kutistui. Onneksi Dommalla Hietaniemenkadulla oli sentään kirjasto. Pääsi kauemmaksi.

Minne meninkään töihin? Hietaniemenkadulle! Seitsemän vuoden kuluttua mitta oli täysi. Opiskelen lisää, mutta missä: Kauppis oli hankkinut uudet tilat - Hietaniemenkadulta. Kaksi vuotta Hietaniemenkatua lisää! Näenkö koskaan maailmaa?

No, olen kyllä nähnyt maailmaa. Haluan edelleen nähdä maailmaa.

Janoschin lastenkirjassa "Aarretta etsimässä" pikku karhu ja pikku tiikeri etsivät onnea ja tapaavat turistiaasi Mallorcan.
- "Minä tiedän mistä onnen löytää. Kaukaa sen löytää."
Ja he purjehtivat meren yli. Kun he nousivat maihin, turistiaasi Mallorca otti matkalaukkunsa ja jatkoi matkaa. Sillä kaukana ei koskaan ole siinä missä itse sattuu olemaan.

Pidän tuosta turistiaasi Mallorcasta. Minäkin haluan kauas. Toisaalta pikku karhu ja pikku tiikerikin olivat oikeassa - kun he löysivät takaisin kotiin, he olivat onnellisia.

Tänä kesänä olen miltei päivittäin kävellyt Hietaniemenkatua, ohi Domman ja entisen työpaikkani. Hyvin kodikasta. Meilahden sairaala-alue on kaunis. Ja menen mielelläni joka aamu Haagaan töihin.