lauantai 28. kesäkuuta 2008

Kesäperjantai

Tiina aloitti lomansa ja ehdotti leffaan menoa. Sopiihan se. Olen jo käynyt Helsingissä katsomassa Indiana Jones'in ja Kite Runnerin ja nähnyt muut leffat joko Manauksessa tai pitkillä lentomatkoilla. Ikäiseni isoäiti-ikäisten naisten esittämä Sex and the City-kohellus ei oikein innosta - aika on ajanut idean ohi, alussa sarja oli varmaan ihan hyvä vaikken sitä katsonutkaan. Ja leffaa on mainostettu enemmän muotinäytöksenä kuin kiinnostavana tarinana, joten en taida olla kohdeyleisö.

Siis, tutkimusteni jälkeen löytyi Iron Man. Se ei ensihätään kuulosta täti-ikäisten perjantai-illan huumalta, vaikka olen kaikki Hämähäkkimiehet, Batmanit ja Supermanit nähnytkin - en nyt ole niidenkään näkemistä kovasti mainostanut... Mutta Iron Man on saanut maailmalla poikkeuksellisen hyvät arvostelut jopa maailman ylikriittisimmiltä kriitikoilta.

Leffa oli hyvä ja hauska. Nukuin vain alkuminuutit. Ironiaa oli sopivasti, sankari hauskan näköinen vaikkei normaalia sankariainesta ja paha sai palkkansa.. Paha että pahista esitti yksi suosikkinäyttelijäni, Jeff Bridges, joka on leffoissa hyvä kaikin eri tavoin ajateltuna.

Leffan lopputekstit oli pitkät. Jokaisen näyttelijän jokaisen hiusstylistin assistenttikin oli nimeltä mainittu. Nimilitaniaa kesti 10 minuuttia, sali tyhjeni. Jäimme Tiinan kanssa kaksistaan teatteriin koska tiesimme että lopussa on vielä kohtaus. Usko alkoi hiipua tyhjässä salissa istuessa, mutta tädit katsoivat Iron Manin koko rahan edestä. Loppukohtaus tuli nähtyä. Kinopalatsin henkilökunta nojaili haukotellen seiniin ja katsoi kelloa. Kahden kääkän takia 10 minuuttia myöhemmin kotiin! Tai olisivatko kuitenkin olleet menossa Tuska-festivaaleille?

Ulos tullessa Rautatientori kuhisi mustiin ja niitteihin ja lävistyksiin pukeutuneita nuoria. Se oli aika pelottavaa kun en tiennyt mistä on kyse. Jonkun alaryhmän vallankumous? Tiina on aina valveutunut ja tiesi Kaisaniemen puiston Tuska-festivaalin, heavy-musiikin suurtapahtuman joka kerää jokaisen suomalaisen musta-asuisen, hopeaniittisen hevarin paikalle. Otimme taksin - "toivoinkin saavani tavallisen näköiset asiakkaat". Kuski oli nuori eikä ole korrektia sanoa asiakkaita tavallisen näköiseksi. Minullakin oli vetävät, kireät mustat timanttikoristeiset farkut, muodikkaat Converse-lenkkarit ja näyttävät hammasraudat. En ole tavallinen. Jätin kuitenkin kuskin kommentin kommentoimatta.

Ei kommentteja: